Itävallan GP

Itävallan GP:n pääruoka oli hyvin pitkälti sama kuin viime vuonna, tosin tällä kertaa onnistuimme löytämään vasikan lihaa. Siinä mielessä pääsimme siis lähemmäksi autenttista lopputulosta. Reseptit löytyvät täältä. Tavallisten korppujauhojen sijaan käytin leivitykseen tällä kertaa pankojauhoja ja tämä kyllä kannatti, pinta oli ihanan rapea.

Ja jälkiruoaksi tietenkin sacherkakkua, jonka resepti on alun perin muokattu täältä.

Itävaltalainen sacherkakku

7 munaa

150 g voita

125 g tomusokeria

200 g tummaa suklaata

1 tl vaniljasokeria

125 g sokeria

hyppysellinen suolaa

150 g vehnäjauhoja

n. 200 g aprikoosihilloa

(rommia)

Kuorrutus:

200 g tummaa suklaata

250 g sokeria

150 ml vettä

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Vatkaa pehmeä voi, tomusokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Erottele munan valkuaiset ja keltuaiset. Sekoita keltuaiset yksitellen samalla sekoittaen voi-sokeri vaahtoon.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää tavallinen sokeri sekä suola valkuaisten joukkoon pikkuhiljaa.

Kääntele sulasuklaa taikinaan ja lopuksi vuorotellen valkuaisvaahto ja vehnäjauhot.

Kaada taikina voideltuun ja jauhoitettuun vuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

Jäähdytä kakkupohja ennen täyttämistä.

Mikäli aprikoosihillossa on sattumia, soseuta se ensin sauvasekoittimella. Mikäli se tuntuu liian paksulta voit kuumentaa sitä vähän ja sekoittaa joukkoon tilkan vettä (tai rommia).

Leikkaa kakku puoliksi ja levitä puolet hillosta väliin. Levitä loput aprikoosihillosta kakun päälle ja reunoille.

Kuumenna kuorutuksen vettä ja sokeria kunnes sokeri on liuennut veteen. Paloittele suklaa pieniksi paloiksi kulhoon ja kaada vesi päälle, sekoita kunnes suklaa on sulanut.

Laita kakku esimerkiksi ritilän päälle ja alle pelti tai tarjotin. Kaada kuorrute kakun päälle nopeasti niin että ylimääräinen valuu reunojen yli, näin saat tasaisimman tuloksen. Säilytä huoneenlämmössä tarjoiluun asti niin pinta ei hikoile (mikäli siis tarjoilet samana päivänä). 

Ranskan GP

Formuloissa oli kuukauden kesäloma, oma kesälomani oli ilmeisesti hieman pidempi. Kauhukseni huomasin, että jo 8 kisan ruoat on jäänyt täysin raportoimatta!

Nyt on siis otettava hirmuinen kiri!

Ranska teki paluun F1 kalenteriin tälle kaudelle. Ranskalaisesta keittiöstä olisi löytynyt vaikka mitä ihania ja monimutkaisia reseptejä kokeiltavaksi. Sipulikeittoa, kukkoa viinissä, macaron -leivoksia... Lopulta päädyimme kuitenkin juhannuksen kunniaksi helpompaan ratkaisuun.

Kisapäivänä tarjolla oli croisanteja, patonkia, hanhenmaksaa, brie-juustoa ja valkosipulietanoita. Ja löytyihän kaapista vielä pullollinen lahjaksi saatua shampanjaakin.

Valkosipulietanat

1 prk säilyke-etanoita

150 g pehmeää voita

1 ruukku lehtipersiljiaa

1 tl sitruunamehua

3 - 4 hienonnettua valkosipulin kynttä

parmesanraastetta

suolaa

pippuria

Sekoita ainekset etanoita lukuun ottamatta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Huuhtele etanat hyvin.

Esilämmitä etanapannut kuumassa uunissa, näin etanat kypsyvät tasaisemmin. Laita kuumiin etanapannuihin ensin yksi etana jokaiseen koloon ja sitten nokare maustevoita päälle. Voit lopuksi vielä ripotella parmesanjuustoa pinnalle.

Paista etanoita 250 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes voi kiehuu ja pinta on vähän ruskistunut. Tarjoile heti. Voisulaan voi dippailla leivän palasia, se on etanoissa parasta!

Ranskalaiseen tunnelmaan virittäydyimme jo lauantaina

Kanadalainen poutine

Viime vuonna perehdyin kanadalaisiin vaihtoehtoihin jo sen verran perusteellisesti, että tämän listan pariin oli helppo palata. Uutena opin, että erittäin amerikkalaisena pitämäni mac and cheese onkin Kanadassa niin suosittua, että sitä kutsutaan Kanadan kansallisruoaksi. Olisin mielelläni tehnyt tänään mac and cheesea, mutta kanadalaiset syövät nimenomaan kaupan valmista (tai siis sitä oranssista pulverista valmistettavaa) versiota. Näitä valmispakkauksia näkee Suomessakin välillä kaupoissa, mutta ei tällä kertaa meidän lähikaupassamme.

Päädyimme uusintaan viime vuodelta eli annokseen nimeltään poutine. Täydellinen resepti löytyy täältä. Tänä vuonna oikaisimme sen verran, että ranskalaiset on ostettu valmiina. Lyhykäisyydessään annos sisältää ranskanperunoita, juustoa ja ruskeaa kastiketta eli gravya. Kyseinen annos on suosittu erityisesti Quebecin alueella.

Nopea poutine

pakasteranskalaisia

mozzarellaa

valmista ruskeaa kastiketta tai

3 rkl maissitärkkelystä

2 rkl vettä

5 rkl voita

0,5 dl vehnäjauhoja

8 dl liha- tai kanalientä

pippuria maun mukaan

1 tl ketsuppia

loraus soijaa

tarvittaessa suolaa

Paista ranskalaiset uunissa pakkauksen ohjeen mukaan. 

Valmista kastike: sekoita maissitärkkelys ja vesi, sulata voi pannulla ja lisää joukkoon vehnäjauhot. Ruskista vehnäjauhoja kunnes ne muuttuvat kullan ruskeiksi. Lisää joukkoon lihaliemi ja kiehauta. Lisää veteen sekoitettu maissitärkkelys ohuena nauhana kiehuvaan kastikkeeseen. Keitä kastiketta muutaman minuutin ajan ja lisää joukkoon mausteet, maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Asettele ranskalaiset ja (huoneenlämpöiset) mozzarellat lautaselle ja kaada päälle kuumaa kastiketta. Tarjoile heti.

Kanadadalaiseen tunnelmaan virittäydyimme jo lauantaiaamuna, jolloin herkuttelimme pannukakuilla ja vaahterasiirapilla. Lisukkeena oli tietenkin vaahterasiirapilla glaseerattua pekonia, nam!

Pekingin ankan tarina

Pekingin ankan valmistus oli pitkä prosessi, mutta siitä raportoiminen se vasta pitkä prosessi olikin. Tässä nyt lopulta kertomus ankan vaiheista.

Päivä 1

Jääkaapissa sulanut ankka ripustettiin ulos (terassille, naapurien katseilta piiloon) roikkumaan, hieman se hassulta näytti pyykkitelineessä keinuessaan. Pekingin ankkaa ei siis kannata valmistaa kesähelteillä ellei sitä mahdu riiputtamaan jääkaapissa. Jonkin ohjeen mukaan riiputuslämpötilan tulisi olla alle viisitoista astetta ja paras paikka olisi tuulinen jotta nahka kuivuu kunnolla.

Iloinen yllätys oli, että vaikka ankalla tosiaan oli sisuskalut ja jopa kaula mukanaan, olivat ne siististi omassa pussissaan. Siinä kohtaa pääsimme tällä keraa helpolla.

Päivä 2

Ankan nahka irroitetaan lihasta puhaltamalla sen alle pillillä, tämän jälkeen se kaltataan kiehuvalla vedellä (jolloin nahka kutistuu). Lopuksi ankka valellaan mausteliemellä ja laitetaan takaisin ulos riippumaan.

Päivä 3 - 4

Kun ankka on riippunut tarpeeksi kauan asetetaan se tyhjän tölkin päälle (tölkissä oli kuivaa riisiä painona, jotta se pysyy pystyssä). Ja paistetaan uunissa ensin 180 asteessa noin puoli tuntia ja sitten 120 astessa vielä n. 50 minuuttia tai kunnes ankka on kypsä. Lopuksi paistoimme ankkaa vielä muutaman minuutin grillivastuksen alla, jotta nahka rapeutui kunnolla.

Ankka ensimmäisenä päivänä ja riiputuksen jälkeen

Valmiina uuniin

Pekingin ankka tarjoillaan kurkkusuikaleiden, kevätsipulin ja hoisin kastikkeen kera, pieniin lettuihin käärittynä.

Apua ja inspiraatiota saimme näistä lähteistä:
https://www.seriouseats.com/2010/09/the-food-lab-how-to-make-peking-duck-at-home.html
https://www.chinasichuanfood.com/homemade-peking-duck/
https://www.seriouseats.com/recipes/2010/09/peking-duck-mandarin-pancakes-plum-sauce-recipe.html

Monacolainen ruoka

Monacon kansallisruoka on useiden lähteiden mukaan barbagiuan -pasteijat ja nehän me valmistimme jo vuosi sitten. Jonkin verran piti siis kaivella ennen kuin löytyi jotain muuta monacolaista, nämäkin molemmat meidän valmistamamme ruoat ovat alkujaan ranskalaisia ja hyvin yleisiä Monacon naapurissa Nizzassa. 

Pissaladiere

Pissaladiere on pizzaa muistuttava piirakka, jossa on täytteenä karamellisoitua sipulia, oliiveja, ajovista ja tomaatteja. Nimenomaan tomaatit erottavat monacolaisen pissaladieren ranskalaisesta.

Pohja

3 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 tl sokeria

2 tl kuivahiivaa

150 ml lämmintä vettä

1 rkl oliiviöljyä

Täytteet

miniluumutomaatteja

kalamataoliiveja

1 prk anjovisfileitä

6 makeaa sipulia (voita paistamiseen ja ripaus sokeria karamellisoitumista jouduttamaan)

1 tl provencalen yrttiseosta

Sekoita vehnäjauhot, hiiva, suola ja sokeri kulhossa. Lisää lämmin vesi ja oliiviöljy, vaivaa taikinasta kimmoisa pallo, anna kohota vähintään tunti.

Pilko sipulit suikaleiksi ja hauduta niitä voissa kunnes ne karamellisoituvat, karamellisoitumista voi jouduttaa lisäämällä joukkoon ripauksen sokeria. Mausta sipulit provencalen yrttiseoksella.

Levitä kohonnut taikina oliiviöljyllä voideltuun vuokaan ja levitä päälle karammellisoidut sipulit. Tee anjovisfileistä ristikko piirakan päälle. Ripottele tomaatit ja oliivit päälle. Paista 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Socca

3 dl kikhernejauhoja

2,5 dl vettä 

0,5 tl suolaa

1 rkl oliiviöljyä

Vispaa kaikki ainakset sekaisin lettutaikinaa muistuttavaksi seokseksi. Anna taikinan turvota huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia.

Paista kuumalla valurautapannulla oliiviöljyssä paksuhkoja lettuja. Tästä taikinamäärästä tulee (pannun koosta riippuen) 3-4 lettua.

Leikkaa letut suupaloiksi ja ripottele päälle mustapippuria ja yrttejä.

Perinteisesti socca tarjoillaan kylmän roseeviinin kanssa. Lettuja voi myös täyttää blinien tapaan mielensä mukaan.

Espanjalainen paella ja sangria

Paella ja sangria valmistuivat viime vuotisilla resepteillä. Kisakatsomossa oli tällä kertaa talviloman hyvästä ajoituksesta johtuen vain paremmat maisemat kuin yleensä.

Azerbaijanilainen kebab

Lyulya kebab

500 g lampaan jauhelihaa
1 iso sipuli
3 valkosipilinkynttä
lehtipersiljaa
minttua
1 rkl juustokuminaa
1 tl cayannepippuria
0,5 rkl paprikajauhetta
0,5 rkl savupaprikajauhetta
suolaa
pippuria

Kuulota silputtua sipulia ja valkosipulia hetki öljyssä. Anna jäähtyä hetki ja sekoita joukkoon silputut yrtit ja mausteet. Vaivaa jauhelihan kanssa tasaiseksi massaksi. Muotoile jauhelihamassasta pötköjä (mikäli muistit ostaa grillitikkuja, niin niiden ympärille). Säiden salliessa grillaa pötkylät, vaihtoehtoisesti paista ne kuumalla pannulla öljyssä.

Lavash leipä

1/4 tuorehiivaa

1,75 dl kädenlämpöistä vettä

1 tl suolaa

1 tl sokeria

5,5 dl vehnäjauhoja

1 rkl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, sekoita joukkoon suoja ja sokeri. Mittaa jauhot yleiskoneen kulhoon ja kaada vesi-hiivaseos sekä öljy joukkoon, vaivaa kunnes kimmoisa taikina muodostuu. Kohota öljytyssä kulhossa, kelmulla peitettynä kunnes taikina tuplaantuu.

Ota taikinasta pieniä palloja ja kaulitse ne mahdollisimman ohuiksi. Paista uunissa täydellä teholla pizzakivellä noin minuutti per leipä.

Granaattiomena sherbet

1 dl sokeria

4 dl vettä

3 dl granaattiomenamehua

1 granaatti omena

1 rkl ruusuvettä

Mittaa sokeri ja vesi kattilaan ja keitä kunnes sokeri on liuennut veteen. Jäähdytä. Lisää joukkoon granaattiomenamehu ja purista granaattiomenasta mehut, lisää joukkoon ruusuvesi. Tarjoile jäiden kera.

Pekingin ankka

Eli Běijīng kǎo yā, joka on muuten yksi niistä harvoista sanoista jonka muistan useamman vuoden kiinan opiskelun jäljiltä! Tarvitseeko siis edes perustella tätä valintaa tämän enempää.

Olen haaveillut Pekingin ankan kokeilemisesta jo parina viime vuonna, mutta se ei ole se helpoin tai nopein kiinalainen ruoka. Kiinan kisa tulee aamulla, mikä asettaa myös omat rajoitteensa. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä samalle linjalle kuin viime vuonna eli jotain helppoa ja nopeaa, joka maistuu aamusta eli kevätkääryleitä tai friteerattuja banaaneja. Perehdyin kuitenkin huvin vuoksi Pekingin ankan valmistukseen jälleen kerran ja totesin että senhän voi hyvin syödä jo lauantana, mutta koska kyseessä on kokonainen lintu, jää siitä varmasti jotain rääpittävää vielä aamiaiseksikin. Täydellistä!

Pekingin ankka kypsennetään kokonaisena ja kypsennystä edeltää useat vaiheet riiputuksesta kalttaukseen. Ankka tarjoillaan ohuiden lettujen, kurkkuviipaleiden, kevätsipulin ja hoisin kastikkeen kera.

Pekingin ankka on suosittu kiinalainen ruoka, jota on valmistettu jo vuosisatojen ajan. Se ei kuitenkaan ole ihan se sterotyyppisin valinta (ehkä juuri monimutkaisuutensa vuoksi) kuten friteerattu banaani olisi ollut. Perinteisesti ankka kypsennetään roikutamalla sitä erityisesti siihen suunnitellussa uunissa. Kun ankka kypsennetään pystyasennossa, valuu rasva pois ja tuloksena on rapeaakin rapeampi nahka. Suuressa osassa Pekingin ankan syömistä on myös sen tarjoilu, ravintolassa kokki leikkaa ankan pöydässä ja rippeet valmistetaan lopuksi haluamallasi tavalla esimerkiksi keitoksi.

Välillä Euroopassa tarjoillaan Pekingin ankan nimellä ruokalajia crispy aromatic duck. Kyseinen ruokalaji eroaa Pekingin ankasta hieman valmistustavoiltaan (eli sen valmistus on yksinkertaisempaa). Crispy aromatic duck valmistetaan höyryttämällä marinoitu ankka ja uppopaistamalla se tämän jälkeen. Tämän ruokalajin juuret ovat Isossa-Britanniassa eli se on yhtä paljon kiinalaista kuin Tikka Masala on intialaista.

Onneksi aloitimme suunnittelun tällä kertaa jo heti maanantaina, sillä kyseisen linnun löytäminen osoittautui haastavaksi. Löytyi kalkkunoita, viiriäisiä ja jopa heinäsorsa, mutta ankkaa piti metsästää lopulta neljästä kaupasta. Kun valmistusaikaan lasketaan mukaan sulatus, parin päivän riiputus ja paistaminen, emme siis olleet liikkeellä yhtään liian aikaisin. Toisaalta ainakin yksi lukemistani resepteistä alkoi sanoin "teurasta ankka", säästyimme siis siltä vaiheelta.

Tokihan Pekingin ankan valmistukseenkin löytyy monia helppo- tai nopea- etuliitteellä varustettuja reseptejä, mutta nyt olisi tarkoitus kokeilla sen valmistusta ilman oikopolkuja. No varmasti meidänkin on jossain oikaistava, sillä vaikka sopivan tuulinen riiputuspaikka voisikin löytyä esim. taloyhtiön pyykkitelineeltä, en ole valmis menemään näin pitkälle. Myöskin uuni on se mikä meidän keittiöstämme löytyy, eikä muuksi muutu. Ilmeisesti löytämämme ankka on kuitenkin sattumalta oikeaa rotua ja myytiin sisuskaluineen kaikkineen, siinä mukava pikku projekti mihin en ajatellut osallistua.

Ankan tarina jatkuu lähipäivinä.

Bahrainin GP

Bahrainin kisaan lautaselle päätyi samboosa-pasteijoita, hummusta ja flatbreadia sekä juomaksi sharbat zaffronia. Tekeillä oli myös falafeleja, jotka syystä tai toisesta epäonnistuivat erittäin pahasti. Koristeeksi oli vielä ostettu taateleitakin, jotka ovat hyvin yleinen ruoka Bahrainissa. Falafelkaaoksesta johtuen nekin kuitenkin unohtuivat jääkaappiin.

Olen aina ennen tehnyt falafelit uunissa, mutta nyt käytin reseptiä jossa ne uppopaistettiin. Jostain syystä falafel-massa ei pysynyt ollenkaan kasassa paistovaiheessa, vaan pallot katosivat öljyyn täysin ja lopputuloksena oli vain murua. Erittäin kummallista, ei siis pitäisi ikinä kokeilla uutta reseptiä jos on onnistunut jollain toisella jo. 

Bahrainilaiset maut ovat hyvin voimakkaita ja suomalaiseen makuun aika vieraita. Etenkin sahrami-ruusuvesijuoma oli makuelämyksenä ihan uusi. Pohdimmekin, että on tavallaan omituista että niin kuumassa maassa kuin Bahrain makumailma on niinkin "tunkkainen". Kaikki oli kuitenkin oikein hyvää, FAILafeleja lukuun ottamatta (heh heh oli pakko).

Itse kisahan oli ainakin suomalaisittain kamala pettymys, onneksi ruoka toi vähän lohtua kotisohvalle.

Viikon päästä maistellaankin sitten jo kiinalaista ruokaa ja aamutuimaan tietenkin.

Sharbat Zaffron -juoma

3 dl vettä

4 dl sokeria

0,5 dl ruusuvettä

1/4 tl sahramia

1 rkl kiehuvaa vettä

Sekoita sahrami ja kiehuva vesi. Anna maustua noin 15 minuuttia ja lisää ruusuvesi.

Sekoita vesi ja sokeri ja kuumenna miedolla lämmöllä kunnes sokeri on liuennut. Lisää sahrami-ruusuvesiseos (voit siivilöidä sahramin pois tässä vaiheessa jos haluat) ja kiehauta.

Jäähdytä juoma ja tarjoa jäiden kera. Tällaisenaan juoma on hyvin vahvan makuista, sitä voi laimentaa vedellä sopivaksi.

Nopea flatbread

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl kuivakiivaa

1 tl suolaa

1,25 dl lämmintä vettä

1,5 rkl öljyä

Sekoita jauhot, hiiva ja suola. Lisää joukkoon vesi ja öljy. Sekoita/vaivaa noin minuutin ajan. Anna taikinan levätä n. 10 minuuttia jauhoitetulla alustalla (taikina on tahmaista). 

Jaa taikina neljään osaan ja muotoile niistä ohuita leipäsiä (taikina on edelleen tahmaista joten käytä muotoilun apuna jauhoja). Paista kuumalla pannulla ilman rasvaa noin minuutti per puoli.

Samboosa kolmiot

400 g paistettua jauhelihaa

1 sipuli silpittuna ja kuulotettuna

1 ruukku tuoretta korianteria

1 valkosipulin kynsi

2 vihreää chiliä

suolaa

1 rkl bezar mausteseosta (ohje lopussa)

1 rkl kurkumaa

1/2 tl kanelia

1/2 tl kardemummaa

filotaikinaa

öljyä

Bezar mausteseos:

2 rkl kuminan siemeniä

2 rkl fenkolin siemeniä

2 rkl korianterin siemeniä 

1 rkl kokonaisia mustapippureita

1 rkl kurkumaa

4 kuivattua chiliä 

ripaus kanelia

Paahda mausteita pannulla kunnes ne ruskistuvat vähän, jauha morttelissa tasaiseksi.

Täyte:

Ruskista jauheliha ja sipuli täytettä varten ja anna niiden jäähtyä hetki. Sekoita kaikki täytteen ainekset.

Leikkaa filotaikinasta n. 4 cm levyisiä pitkiä suikaleita, laita toiseen päähän n. 2 tl täytettä ja taittele kolmoiksi. Käytä "liimaamiseen" kananmunaa.

Uppopaista samboosat 185 asteisessa öljyssä kullanruskeiksi.

Bahrainilainen ruoka

Aina vain vaikeampaa!

Bahrain ja myös muut Arabimaat ovat joka vuosi ne vaikeimmat. Yhdellä maalla ei tunnu olevan omaa ruokakulttuuria vaan samasta ruoasta on monia versioita. Olemmekin jo sattumalta päätyneet tekemään samaa ruokaa sekä Bahrainin että Abu Dhabin kisoihin. Ja kun nyt taas aloin perehtyä bahrainilaiseen ruokaan, törmäsin useaan otteeseen mietteeseen, eikös tuota jo tehty Azerbaijanin kisaan tai olen aina luullut että se ja tuo on turkkilaista tai intialaista jne.

Liha, kala ja maustettu riisi tuntuu olevan arabilaisen ruoan ydin. Niistä olemme tehneet jo monen monta erilaista versiota. Yleensä se mikä erottaa vaikkapa bahrainilaisen version intialaisesta on jokin tietty mauste, mikä tarkoittaa että meidän versiot on aina samanlaisia. Sunnuntai alkoi taas maustekaapin tuntkimisella ja pohdinnoilla mistäs me nyt saataisiin niitä kuivattuja limejä tai ruusuvettä. 

Googletuksen tuloksena tunnetuimpia bahrainilaisia ruokia on:

Machboos: kanaa, lammasta tai kalaa ja riisiä. Meidän versiomme viime kaudelta löytyy täältä.

Balaleet: Usein aamupalaksi syötävä ruokalaji, jossa on makeita riisinuudeleita munakkaan alla.

Samboosa: kolmion muotoinen friteerattu leivonnainen, joka voidaan täyttää lihalla, kalalla tai kasviksilla. Vastaa intialaista samosaa.

Falafel, hummus ja pitaleipä: meilläpäin jo tutumpia herkkuja, joita syödään koko arabialueella. Maustaminen ja kikherneet ovat pääosassa.

Shawarma: lammasta tai kanaa grillattuna pyörivässä vartaassa.

Katsotaan mitä kaupasta tänään löytyy!

Kengurua aamiaiseksi

Australian GP

Kausi 2018 on aloitettu kenguruvoileivillä. Kellojen siirtäminen tuli myös mukavana yllätyksenä! Emme olleet ihan varmoja siirtyykö puhelimen kello itsekseen, joten herätyksiä oli varmuudeksi tunnin välein. Mikä sinänsä on turhaa, sillä meillä asuu lievästi dementoitunut koiravanhus, joka tarkistaa kyllä pitkin yötä joko on aamiaisaika.

Kello oli siis herättämässä sekä kuudelta että seitsemältä, kuudelta heitimme kengurut sous vide -kylpyyn ja jatkoimme vielä hetken unia. Seuraavan herätyksen kohdalla liha tarvitsi enää nopeasti ruskistaa pannulla, karamellisoida sipulit ja koota annokset. Niin ja keittää reilusti kahvia. Loppujen lopuksi aika helppo annos ja myös oikein maukas. Kengurun liha sinänsä voisi olla mitä vaan vähärasvaista lihaa, se ei ole mitenkään voimakkaan tai erikoisen makuista. Oikein hyvää!

Kisa alkaa tällä kaudella vasta kymmentä yli, mikä tarkoitti että istuin kameran kanssa kymmenen minuuttia katsomassa kun ruoka jäähtyy. Pitääpä muistaa tämä tulevina kisaviikonloppuina.

Kenguruvoileivät

kengurupihvejä (Lidlin pakaste)
tuoretta leipää
sinappimajoneesia
rucolaa
tomaattia
karamellisoitua sipulia

Seuraavaksi kohti Bahrainia, mikä on ehdottomasti yksi vaikeimmista formularuokamaista. Kuulen mielelläni ehdotuksia kaikilta bahrainilaisilta jotka lukevat tämän!

Formularuokaa 2018

Uusi kausi, uudet kujeet!

Tai sitten ne ihan vanhat. Viime kauden ruokapuuhat jäivät ikävästi kesken, kun uskokaa tai älkää, ihan joka sunnuntai ei voinutkaan vaan laittaa kotona ruokaa. Nyt uudella tarmolla kohti uutta kautta. Keskityn kuitenkin reseptien tarkan raportoinnin sijaan tällä kaudella ennemmin yleisilmeeseen ja herkutteluun, välillä saa mennä sieltä mistä aita on matalin.

Selvää on, että ruokalista alkaa jo välillä toistaa itseään. Julkaisin Instagramissa kuvan sunnuntain kengurupihveistä ja huomasin heti perään, että viime vuodelta löytyi melkein identtinen kuva. Hyvä ruoka ja hauskuus on tässä kuitenkin tärkeintä eli emme yritä aina tavoitella sitä autentisinta lopputulosta. Kuinka moni australialainen syö oikeasti aamiaiseksi kengurua? Ei varmaankaan kovin moni, mutta me aiomme sunnuntaina syödä.

Tällä kaudella mukana on myös yksi uusi maa, Ranska sekä paluun tekevä Bratwurst GP ei kun siis Saksan GP. Ruoanlaittoon uusia mahdollisuuksia tuo myös uudet perheenjäsenemme sous vide -laite sekä yleiskone. Innolla siis kohti uutta kautta!

Kuvakooste formularuokakaudesta 2017

1. Australia

Pavlova ja kengurupihvit

2. Kiina

Kevätkääryleet ja friteeratut banaanit

3. Bahrain

Macboos

4. Venäjä

Blinit

5. Espanja

Paella ja sangria

6. Monaco

Barbagiuan/barbajuan pasteijat, hanhenmaksaa ja shampanjaa

7. Kanada

Poutine

8. Azerbaizan

Shirin plov ja lammasvartaat

9. Itävalta

Wiener Scnizel ja persiljaperunat sekä omenastruudeli

10. Iso-Britannia

Fish and chips

11. Unkari

Pörköltiä ja nökedlinuudeleita

12. Belgia

Belgian GP viikonloppuna meillä oli rapujuhlat ja menussa oli ihan varta vasten sinisimpukoita: tarpeeksi isoa kattilaa etsittiin, reseptiä hiottiin ja annoksen tarjoilusta tehtiin iso formulanumero. No eihän kukaan niistä kuvaa muistanut ottaa...

13. Italia

14. Singapore

15. Malesia

Kisaväsymys alkoi ehkä näkyä näillä paikkeilla, annos muistuttaa nimittäin kovasti edellistä ja ei, en ole laittanut tähän vahingossa kahta kuvaa samasta annoksesta.

16. Japani

17. Yhdysvallat

18. Meksiko

19. Brasilia ja 20. Abu Dhabi

Häpeän myöntää, mutta jäivät kokonaan suorittamatta.