Bahrainilainen ruoka

Aina vain vaikeampaa!

Bahrain ja myös muut Arabimaat ovat joka vuosi ne vaikeimmat. Yhdellä maalla ei tunnu olevan omaa ruokakulttuuria vaan samasta ruoasta on monia versioita. Olemmekin jo sattumalta päätyneet tekemään samaa ruokaa sekä Bahrainin että Abu Dhabin kisoihin. Ja kun nyt taas aloin perehtyä bahrainilaiseen ruokaan, törmäsin useaan otteeseen mietteeseen, eikös tuota jo tehty Azerbaijanin kisaan tai olen aina luullut että se ja tuo on turkkilaista tai intialaista jne.

Liha, kala ja maustettu riisi tuntuu olevan arabilaisen ruoan ydin. Niistä olemme tehneet jo monen monta erilaista versiota. Yleensä se mikä erottaa vaikkapa bahrainilaisen version intialaisesta on jokin tietty mauste, mikä tarkoittaa että meidän versiot on aina samanlaisia. Sunnuntai alkoi taas maustekaapin tuntkimisella ja pohdinnoilla mistäs me nyt saataisiin niitä kuivattuja limejä tai ruusuvettä. 

Googletuksen tuloksena tunnetuimpia bahrainilaisia ruokia on:

Machboos: kanaa, lammasta tai kalaa ja riisiä. Meidän versiomme viime kaudelta löytyy täältä.

Balaleet: Usein aamupalaksi syötävä ruokalaji, jossa on makeita riisinuudeleita munakkaan alla.

Samboosa: kolmion muotoinen friteerattu leivonnainen, joka voidaan täyttää lihalla, kalalla tai kasviksilla. Vastaa intialaista samosaa.

Falafel, hummus ja pitaleipä: meilläpäin jo tutumpia herkkuja, joita syödään koko arabialueella. Maustaminen ja kikherneet ovat pääosassa.

Shawarma: lammasta tai kanaa grillattuna pyörivässä vartaassa.

Katsotaan mitä kaupasta tänään löytyy!

Azerbaidžanin GP

Azerbaidžanin GP:n ajoittuminen Juhannukselle sotki kuvioita sen verran, että taustatyö jäi hyvin lyhyeksi. Viime vuonna tähänkin ruokakulttuuriin oli toki perehdytty vähän eli ihan tyhjästä ei tarvinnut aloittaa. Ruoat olivatkin hyvin samankaltaiset kuin edellisvuotiset.

Azerbaidžanilainen ruoka on hyvin samantyyppistä kuin iranilainen ja turkkilainen ruoka. Ruoanlaitossa käytetään paljon tuoreita kasviksia ja yrttejä, myös riisi- ja jauhopohjaiset ruoat ovat yleisiä. Yksi tunnetuimmista  azerbaidžanilaisita ruoista on "plov" eli sahramiriisi/riisipilahvi, josta on useita kymmeniä eri variaatioita. Pilahvin lisukkeena syödään usein erilaisia lihavartaita. Myös kuivattuja hedelmiä käytetään paljon ruoissa. Hyvin yleinen jälkiruoka on halva.

Viime vuoden kisaan teimme plovia ja vartaita lampaanjauhelihasta. Tällä kertaa valitsimme hyvin pitkälti samat ruoat, mutta vain eri variaatiot niistä. Grillasimme lampaanlihaa vartaissa ja plovin sekaan tuli kuivattuja hedelmiä.

Sirin plov

Makea riisipilahvi eli shirin plov on yksi plovin yleisimmistä muunnelmista ja sen uskotaan olevan kotoisin Bakun alueelta. Shirin plovia voidaan tarjoilla sellaisenaan tai lihan lisukkeena. Pilahvit ovat tulleet Azerbaidžaniin Iranista ja Intiasta. Ne kuuluvat Azerbaidžanissa kaikille juhla-aterioille. Riisi ei ole koskaan tahmaista, vaan aina ihanan irtonaista. Sahrami on tärkeässä osassa ja riisi on kauniin kaksiväristä. Tälläista kaksiväristä riisiä näkee välillä intialaisissa ravintoloissa.

Basmatiriisi esikeitetään ensin ja sen jälkeen se höyrytetään qazmaq pohjan päällä. Qazmaq voidaan valmistaa useammalla eri tavalla, se voi olla perunaviipaleita, ohut leipätaikina tai munakasta muistuttava seos. Riisin liotus ja huuhtelu on tässä ruokalajissa erittäin suuressa roolissa, ilman sitä riisistä tulee helposti tahmeaa. Myön riisin keittoajan kanssa pitää olla tarkkana, kuten kuvasta näkyy meidän riisimme ei ole kovin irtonaista...

Oma reseptini on muokattu täältä ja täältä

5 dl basmatiriisiä

kourallinen rusinoita

muutama kuivattu aprikoosi ja taateli (halutessasi muita kuivattuja hedelmiä luumuja jne.)

vettä

suolaa

sahramia

voita

quazmaq kuoreen

1 muna

4 rkl esikeitettyä riisiä

2 rkl jogurttia

tilkka sahramivettä

Huuhtele riisit huolellisesti ja keitä suolatussa vedessä kunnes ne alkavat kypsyä (n. 5 min) eli riisi on ulkoa pehmeä, mutta keskeltä vielä kova. Tämä kävi yllättävän nopeasti ja meidän riisimme olikin vähän ylikypsää. Jos riisiä keittää tässä kohtaa liian pitkään, on lopputulos tahmainen. Valuta vesi riiseistä.

Liota sahrami kupilliseen kuumaa vettä. Kaada kuivattujen hedelmien päälle kiehuvaa vettä ja liota muutama minuutti. Paista kuivattuja hedelmiä muutama minuutti voissa pannulla. Sekoita hedelmät riisin sekaan.

Valmista quazmaq kuori: sekoita muna, riisi ja jogurtti, lisää joukkoon tilkka sahramivettä. Sulata pataan nokare voita ja kaada seos pannulle munakkaan tapaan ja anna kypsyä hetki.

Quazmaq taikina

Quazmaq kuori

Lusikoi puolet riisi-hedelmäseoksesta kuoren päälle ja kaada puolet sahramivedestä sekaan. Lusikoi loput riisistä pannulle ja kaada loput vedestä päälle. Laita riisin päälle voinokareita ja tee siihen "reikiä" esim. kauhan varrella. Peitä padan kansi sisäpuolelta puhtaalla pyyhkeellä (pyyhe imee ylimääräisen höyryn) ja laita kansi paikalleen. Kypsennä noin puoli tuntia.

Riisi on kaksiväristä

Kansi peitetään liinalla

Azerbaidzanissa syödään paljon halvaa ja sainkin sitä paketillisen tähän tarkoitukseen syntymäpäivänäni. Täytyy myöntää, että halva ei ollut meille kovin tuttua entuudestaan. Yritin googlettaa miten se pitäisi syödä, mutta tuloksena oli vain reseptejä halvan valmistukseen. Lopulta siis vain pilkoimme halvan ja pistelimme suuhun sellaisenaan, tämä ilmeisesti olikin se oikea tapa nauttia kyseinen tuote.

Monacolainen ruoka, onko sitä?

Siinä missä espanjalainen ruoka oli yksi helpoimmista toteuttaa, on monacolainen ruoka varmasti yksi vaikeimmista. Toisaalta kisakalenterissa ei ole erikseen Ranskan GP:tä, joten ehkäpä voisimme lainata naapurista jotain. Olen itsekin käynyt Monacossa pariin otteeseen, mutta mitään erityistä kuvaa ruokakulttuurista ei jäänyt. Rantakahviloissa tarjoiltiin turisteille ylihintaisia pizzoja.

Monaco sijaitsee Ranskan Rivieralla, joten vaikutteita ruokapöytään tulee varmasti paljon Etelä-Ranskasta. Monacolaisen ruoan sanotaankin olevan sekoitus ranskalaisesta ja italialaisesta keittiöstä. Monaco on maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio, sen asukkaista suurin osa on ranskalaisia ja vain noin 16 % monacolaisia, yhteensä Monacossa asuu yli 125:n maan kansalaisia. Mutta mitä ne 16 % syö? Sen haluaisin nyt tietää. Toisaalta he ovat varmaankin kaikki kuninkaallisia eli onko edes olemassa "tavallisia monacolaisia". Tässä kohtaa tarvittaisiin kyllä taas asiantuntija-apua, tunnetuin monacolainen taitaa ruhtinas Albertin jälkeen olla Mika Häkkinen, löytyisikö keneltäkään yhteystietoja?

Internetin syövereitä aikani kaiveltuani (ranskan kielen taidosta olisi voinut olla tässä hyötyä) löysin kuitenkin lopulta muutaman ruoan, joita kutsutaan Monacon kansallisruoiksi.

• Stocafi - kuivattua turskaa tomaattikastikkeessa
• Barbagiuan tai barbajuan -leivonnainen/pasteija joka on täytetty juustolla ja kasviksilla. Tätä syödään erityisesti Monacon kansallispäivänä 19. marraskuuta.
• Fougasse -leivonnainen tai leipä jonka päällä on pähkinöitä ja manteleita
• Socca - lettu joka on valmistettu kikhernejauhoista

No siinä olisi nyt mistä valita. Vai miten olisi sitten kumminkin se kuninkaallinen ruoka. Viime vuonna juhlimme samalla syntymäpäivääni ja tarjolla oli vain kuohujuomaa. Kisa osuu tällä kertaa syntymäpäiväni aattoon ja juhlia seuraavaalle päivälle, joten sitä turskaa en ainakaan halua syödä.

Ps. Lidlissä on Aasiaviikot, se siitä salaliittoteoriasta...

Espanjalainen ruoka: Churroja ja salaliittoreorioita

Eviva Espanja!

Paellaa kaudella 2016

Espanjan GP:n ruoka on varmasti yksi helpoimmista, kisa tulee miellyttävään aikaan iltapäivällä ja espanjalaisesta keittiöstä löytyy monia omia suosikkiherkkujani. Voisin suoralta kädeltä luetella viikonlopun ruokalistan: tapaksia, paellaa, churroja ja cavaa. CHURROT, CHURROT, CHURROT, olen huutanut mielessäni siitä asti, kun viimeisen vappupunkin sokerit oli pyyhitty suunpielistä. Mutta yritetään nyt hetkeksi irtaantua tästä ajatuksesta ja miettiä muita vaihtoehtoja. Äitienpäivä ja muut mahdolliset viikonlopun ohjelmat saattavat vielä sekoittaa tätä suunnitelmaa. Melko todennäköisesti joudumme joustamaan sen verran, että ruoka tehdään jo aika-ajoihin.

Minulla on muuten vahva epäilys, että lähikauppamme Lidl valitsee nykyisin teemaviikkonsa tällä meidän periaatteellamme! Ennen Australian kisaa sieltä sai kengurua ja nyt hyllyt notkuvat kaikenlasita Espanjahenkistä. Pieni salaliittoteoriakin siis vielä tähän väliin. Mutta mikäli viikonlopun aikataulu käy liian tiukaksi, niin sieltä lötyy varmasti jotain millä voimme pelastaa tilanteen.

Espanjalainen ruoka vaihtelee todella paljon alueittain ja jokaisessa maakunnassa on omat alueelliset ruokalajinsa. Yhteistä kaikkialla Espanjassa on kuitenkin se, että ruoka ei ole vain syömistä varten vaan se on sosiaalinen tapahtuma. Viini, juustot ja leikkeleet löytyvät ruokapöydästä jokapuolella Espanjaa.

Espanjalaisessa keittiössä käytetään paljon kasviksia ja hedelmiä, oliiveja, oliiviöljyä sekä valkosipulia. Espanjalainen ruoka on usein värikästä, mutta yksinkertaisesti ja kohtuudella maustettua. Leipä kuuluu myös oleellisena osana aterialle. Raaka-aineissa arvostetaan tuoreutta ja paikallisuutta. Rannikolla syödään paljon kalaa ja äyriäisiä, kun taas sisämaassa ja pohjoisessa enemmän liharuokia.

Tunnettuja espanjalaisia ruokia ovat mm.

• paella
• espanjalainen perunamunakas eli tortilla de patatas
• kylmä tomaattikeitto eli gazpacho 
• patatas bravas eli lisukkeena tai tapaksina syötävät friteeratut perunakuutiot 
• tapakset, tapaspöydän sisältö vaihtelee paljon alueittain, mutta yleensä se sisältää ainakin oliiveja, leipää sekä espanjalaisia juustoja sekä leikkeleitä.

Makeista ruoista mainittakoon crema catalana -vanukas ja churrot, joita usein dipataan suklaakastikkeeseen. Juomapuolelta tietenkin viinit ja sangria.

Espanjan ylpeys on ilmakuivattu vuoristokinkku eli Serrano kinkku, se kuuluu tapaspöytään joka puolella Espanjaa. Palataan siis vielä lopuksi sinne Lidlin käytävälle. Siellä meitä vastaan tuli nimittäin kokonainen 7 kilon serrano kinkku. Hetken sitä ihastelimme, mikäli hinta ei olisi lähennellyt 70 euroa (mikä tuntui melko kohtuuttomalta kahden hengen tapaspöytään), olisimme sen sieltä pienessä mielenhäiriössä saattaaneet mukaamme poimiakin. 

Mikä on sinun suosikkisi espanjalaisesta keittiöstä? Ehdotuksia otetaan vastaan!

Venäläinen ruoka

Venäläisestä ruoasta itselleni tulee ensimmäisenä mieleen suolakurkut, smetana ja vodka. No vodka ei ehkä ole ruoka, mutta ensimmäisenä se mieleen tulee. Kahdella edellisellä kaudella olemme tehneet stroganovia, mikä oli oikein hyvää. Sitä voisi tehdä joskus ihan ilman formuloitakin. Nyt olisi kuitenkin kiva kokeilla jotain uutta. Muita venäläisiä ruokia mitä heti tulee mieleen tai mitkä tietää venäläisiksi on borssikeitto ja blinit.

Kauden 2016 vappu-stroganov

Lyön siis googleen haut "venäläinen ruoka" ja "russian food". Juuri viime kisan kohdalla kuitenkin todettiin, että tällä taktiikalla saattaa tulla välillä huti. Ei se sinänsä haittaa, jos välillä mennään täysin stereotypioden perässä, pääasiahan on, että ruoka on hyvää. Ja toisaalta jotkut maat on todella ilmiselviä, voisiko Japanin GP:ssä olla mitään muuta ruokaa kuin sushia. Mutta tosiaan, se mitä me täällä pidämme jollekin maalle tyypillisimpänä ruokana, ei välttämättä ole sitä mitä tavalliset ihmiset kyseisessä maassa oikeasti syövät. Syödäänkö kiinassa oikeasti friteerattuja banaaneja vai onko ne kiinalaisten ravintoloiden keksintö? En siis tiedä, mutta jotain sen suuntaista aavistelen. Tällä kertaa ystäväpiiristä löytyi kuitenkin "asiantuntija-apua", joten päätin kääntyä siihen puoleen ensiksi.

Millaista on venäläinen ruoka? Keitot on suuressa roolissa venäläisessä keittiössä, borssikeitto saa monta mainintaa. Se on kuulemma myös melko helppo valmistaa. Toinen "haastateltavista" mainitsee yhdeksi lempiruoistaan hapankaalikeiton. Borssikeitto ei punajuurisuudessaan viehätä minua ainakaan ajatuksen tasolla, hapankaalikeittoa en edes kommentoi. Eteenpäin siis.

Ruokaisat salaatit, suomalaista perunasalaattia muistuttavat, on seuraavana listalla. Perinteisin on nimeltään olivje. Venäjän GP ajetaan vappuna ja suomalaiseen vappuun kuuluu nakit ja perunasalaatti, tästä voisi siis saada kehitettyä jotain. Kurkaan muutamaa reseptiä ja muistuttaa tosiaan kovasti perunasalaatin ja italiansalaatin risteytystä. Joukkoon tulee mm. perunaa, kananmunaa, majoneesia ja lihaa/kinkkua sekä vihanneksia. Kansainvälisempi nimi tälle ruokalajille näyttäisi olevan salat Olivier. Olisikohan se ihan suomalainen perunasalaattikin peruja Venäjältä?

Muita mainintoja saa pelmenit (kuulemma vaikeita tai ainakin aikaavieviä tehdä itse, näitä olen muuten nähnyt kaupassa pakastealtaassa), rahkajutut eli ilmeisesti rahkapiirakat ja rahkapullat, blinit (voi olla myös jälkiruokana, mutta mansikat ja kermavaahto tms. on suomalaista), kaaliruoat, kotletit (jotka on kuulemma erilaisia kuin suomalaiset kotletit) ja erityismaininta, että keitossa pitää olla smetanaa.

Johtopäätöksenä siis: mitä ikinä päätämmekään tehdä, pitää sen sisältää rahkaa tai smetanaa. Eikä ne suolakurkut ja vodkakaan hei ihan pieleen mennyt.

Päätän tämän siis ystäväni kommentiin: Rakastan suolakurkkuja. En pidä vodkasta vaan erikseen. Kiitos teille, tiedätte kyllä keille! Katsotaan mitä sunnuntaina löytyy lautaselta.