Pina Colada kakku ja kehuja niittäneet browniet

Varoitus! Seuraava kirjoitus ei liity formuloihin.

Ajattelin vaihteeksi esitellä muitakin saavutuksiani kuin formularuokia. Viime viikonloppuna juhlittiin tosiaan 30 v. syntymäpäivääni  ja kakku onnistui omastakin mielestäni niin hyvin, että pitäähän se täällä esitellä. Lisäksi tekemäni browniet saivat kovasti kehuja ja reseptiäkin taisi joku kysellä, niin tässä se nyt tulee. Vaihekuvia ei ole koska näistä ei ollut tarkoitus kirjoitella.

Koristeet on kaikki tehty sokerimassasta ja niitä nypertelin ja kuivattelin tunteja, päiviä ja viikkoja. Sisältä löytyy pina colada täytteiset kakut. Täyte oli ihan oman kokeilun lopputulos, siihen tuli: säilykeananasta soseutettuna, tuorejuustoa, vispikermaa vaahdotettuna, kookosmaitoa (se valkoinen osa siitä purkin pinnalta), ananasmehua, malibua, liivatetta ja sokeria. Kakkupohjat oli kostutettu malibulla, ananasmehulla ja kookosmaidolla eli siis pina coladalla. Mielenkiintoisinta tässä kakussa oli sen kuljetus juhlapaikalle, kuin ihmeen kaupalla se kuitenkin selvisi ehjänä perille!

Suklaa browniet

Ei nämä browniet eivät sisältäneet pähkinää, mutta toki voit niitä sekaan lisätä. Itse tein tämän reseptin moninkertaisena ja paistoin browniet pellillä. Tästä määrästä taikinaa tulee noin puolikas uunipellillinen tai yksi piirakkavuoallinen. Kannattaa kuitenkin valita neliskanttinen vuoka, niin palat on helpompi leikata. Ja joku kyseli reseptin salaisuutta, niin vinkkinä voin antaa, että kannattaa oikeasti käyttää voita (aina) eikä mitään leivontamargarinia. Suklaarouheiden määrät ovat suuntaa antavia, voi olla että niitä oli lähes tuplamäärä todellisuudessa.

200 g voita 

200 g tummaa suklaata/leivontasuklaata

3  kananmunaa

3 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

n. 1 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

n. 75 g valkosuklaata rouhittuna

n. 75 g maitosuklaata rouhittuna

Paloittele tumma suklaa ja voi, sulata ne mikrossa (tai vesihauteessa) välillä sekoitellen. Sekoita seos tasaiseksi. Varo ettei suklaa pala eli älä jätä mikroon liian pitkäksi aikaa, sekoita aina noin 10 - 15 sekunnin välein.

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kääntele hieman jäähtynyt suklaaseos varovasti joukkoon.

Sekoita jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe keskenään. Siivilöi ne taikinaan ja sekoita varovasti, lisää lopuksi joukkoon suklaarouheet (ja pähkinät). Taikinaa ei saa sekoittaa liikaa eli lopeta sekoittaminen heti kun aineet ovat sekaisin. Taikina muuttuu liisterimäiseksi, jos sitä sekoittaa liikaa.

Paista 175 asteisessa uunissa leivinpaperilla vuoratussa vuoassa 20 - 30 minuuttia, kunnes pinta on rapea ja keskusta ei enää "hylly". Jäähdytä ensin huoneenlämmössä ja kylmennä sitten jääkaapissa, browniet on helpompi leikata jääkaappikylminä. Valmiit browniet säilyvät jääkaapissa useita päiviä hyvinä.

Bonus resepti hummus

Tässä vielä juhlissani ihmetystä herättäneen hummuksen resepti, ei siinä tosiaan ole mitään sen ihmeellisempää kuin, että kannattaa maistella välillä ja lisätä mausteita kunnes maku miellyttää!

1 prk säilyke kikherneitä
n. 1 dl sitruunamehua
n. 1 rkl tahinia
2 valkosipulinkynttä puristettuna
0,5 tl suolaa
1 dl oliiviöljyä
juustokuminaa
(savu)paprikajauhetta
ripaus cayennepippuria

Soseuta kikherneet sauvasekoittimella, lisää joukkoon muut aineet ja surauta tasaiseksi. Lisää mausteita oman maun mukaan, kannattaa aloittaa vaikka noin puolikkaalla teelusikallisella juustokuminaa ja paprikajauhetta ja lisätä sitten maun mukaan kunnes tuntuu sopivalta.

Monacon GP ja formularuokaa lahjaksi

Monacon GP:n aamu valkeni hyvin äkkiä syntymäpäiväjuhlieni jälkeen. Koska juhlaruokia oli väännetty päivä tolkulla, ei mitään ihan hirveän monimutkaista huvittanut alkaa enää tekemään. Päädyimme siis tekemään täällä esitellyltä listalta barbagiuan/barbajuan levonnaisia. Ne ovat pieniä uppopaistettuja pasteijoita, jotka on täytetty pinaatilla, purjolla sekä parmesan- ja ricottajuustolla. Jossain versioissa täytteeseen taas tulee kurpitsaa. Lisäksi tavoittelimme Monacon tunnelmaa shampanjalla ja hanhenmaksalla. Hanhenmaksan söimme patongin ja punaviinimarjahyytelön kera.

Pieni käännöskukkanen pitää vielä mainita kauppareissultamme. Olin lukenut nopeasti pari englanninkielistä reseptiä ja siinä kaupan käytävällä muistelin sitten, että siihen tuli parmesania ja jotain sveitsiläistä juustoa. Tuijotimme siis juustotiskiä, kun mieheni ehdotti että vielä googlettaisin tämän kyseisen "juuston". No eihän se sitten ollutkaan juustoa, swiss chard (mikä kuulostaa mielestäni edelleen ihan juustolta) onkin kasvis, suomeksi lehtimangoldi. Oli mitä oli, se jäi nyt joka tapauksessa pois meidän versiostamme.

Barbagiuan

Taikina

3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
2 rkl kananmunaa (säästä loput täytteeseen)
3/4 dl öljyä (olisi pitänyt olla oliiviöljyä, mutta koska se oli loppu käytin rypsiöljyä)
3-5 rkl vettä

Täyte

pieni sipuli
pala purjon valkoista osaa
pinaattia
3 rkl ricotta juustoa
3 rkl parmesan raastetta
loput kananmunasta
ripaus oreganoa, suolaa ja pippuria

Mittaa jauhot ja suola kulhoon (voit myös käyttää yleiskonetta), lisää joukkoon öljy ja 2 ruokalusikallista kananmunaa, sekoita. Lisää joukkoon sen verran vettä, että saat taikinan sekoitettua tasaiseksi. Vaivaa käsin tai yleiskoneella muutaman minuutin ajan, kunnes taikina on kiinteä pallo. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Paista täytettä varten sipuli, purjo ja pinaatit öljyssä pehmeiksi. Jäähdytä hetki ja seloita muiden täytteen aineiden kanssa.

Kauli taikinasta ohut levy ja ota siitä pyöreällä muotilla kiekkoja. Laita lusikallinen täytettä jokaisen kiekon keskelle ja taita puoliksi. Painele puolikuut kiinni haarukalla. Täytteestä jäi ainakin meillä suurin osa yli ja lopusta teinkin piirakan.

Kuumenna öljy noin 190 asteiseksi ja uppopaista pasteijoita kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Valuta hetki talouspaperin päällä ennen tarjoilua.

Formularuoka-aiheisia syntymäpäivälahjoja

Sain syntymäpäivälahjaksi ihanan ruokapaketin, joka sisälsi jotain jokaiseen tulevista F1 kisoista. Paketissa ei kerrottu mikä kuuluu mihinkin maahan eli nyt seuraa päätelmät. Lahjan antaja voi käydä sitten tarkistamassa menikö oikein.

Paketti sisälsi:

Sushi meal kitin

American dippiä

Asian sweet & sour kastikeen

Risottoriisiä

Kivennäisvettä

Itävaltalaista roseeviiniä

Englantilaisia hilloja/marmeladeja

Halvaa

Tortillalettuja

Hanhenmaksaa

Belgialaista suklaata

Vaahterasiirappia

Savupaprikajauhetta

Popcornia

Brazil kahvia

Jäljellä olevat kisat:

1. Monaco - hanhenmaksa, meni toivottavasti oikein sillä tämä on jo syöty

2. Kanada - vaahterasiirappi

3. Azerbaidzan - halva

4. Itävalta - viini

5. Iso-Britannia - hillot

6. Unkari - savupaprika

7. Belgia - suklaat

8. Italia - risottoriisi

9. Singapore - popcorn tai sweet & sour kastike

10. Malesia - popcorn tai sweet & sour kastike

11. Japani - sushiaineet

12. Yhdysvallat - dippi

13. Meksiko- tortillaletut

14. Brasilia- kahvi

15. Abu Dhabi - vesi

Suurin osa oli melko helppoja tai helposti selvitettävissä, mutta popcorn tuottaa nyt vähän päänvaivaa. Syödäänkö Malesiassa tai Singaporessa sitä erityisen paljon, aasialainen kastike kun käy kumpaankin. Vai menikö joku muu nyt pahasti väärin. Onneksi meillä on koko kesä aikaa pohtia tätä!

Toisesta paketista löytyi Kanadan kisaa varten vaahterasiirappia ja kanadalaista kuohuviiniä, mikä oli kuulemma Alkon ainut kanadalainen tuote. Näitä päästään maistelemaan jo parin viikon päästä!

Monacolainen ruoka, onko sitä?

Siinä missä espanjalainen ruoka oli yksi helpoimmista toteuttaa, on monacolainen ruoka varmasti yksi vaikeimmista. Toisaalta kisakalenterissa ei ole erikseen Ranskan GP:tä, joten ehkäpä voisimme lainata naapurista jotain. Olen itsekin käynyt Monacossa pariin otteeseen, mutta mitään erityistä kuvaa ruokakulttuurista ei jäänyt. Rantakahviloissa tarjoiltiin turisteille ylihintaisia pizzoja.

Monaco sijaitsee Ranskan Rivieralla, joten vaikutteita ruokapöytään tulee varmasti paljon Etelä-Ranskasta. Monacolaisen ruoan sanotaankin olevan sekoitus ranskalaisesta ja italialaisesta keittiöstä. Monaco on maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio, sen asukkaista suurin osa on ranskalaisia ja vain noin 16 % monacolaisia, yhteensä Monacossa asuu yli 125:n maan kansalaisia. Mutta mitä ne 16 % syö? Sen haluaisin nyt tietää. Toisaalta he ovat varmaankin kaikki kuninkaallisia eli onko edes olemassa "tavallisia monacolaisia". Tässä kohtaa tarvittaisiin kyllä taas asiantuntija-apua, tunnetuin monacolainen taitaa ruhtinas Albertin jälkeen olla Mika Häkkinen, löytyisikö keneltäkään yhteystietoja?

Internetin syövereitä aikani kaiveltuani (ranskan kielen taidosta olisi voinut olla tässä hyötyä) löysin kuitenkin lopulta muutaman ruoan, joita kutsutaan Monacon kansallisruoiksi.

• Stocafi - kuivattua turskaa tomaattikastikkeessa
• Barbagiuan tai barbajuan -leivonnainen/pasteija joka on täytetty juustolla ja kasviksilla. Tätä syödään erityisesti Monacon kansallispäivänä 19. marraskuuta.
• Fougasse -leivonnainen tai leipä jonka päällä on pähkinöitä ja manteleita
• Socca - lettu joka on valmistettu kikhernejauhoista

No siinä olisi nyt mistä valita. Vai miten olisi sitten kumminkin se kuninkaallinen ruoka. Viime vuonna juhlimme samalla syntymäpäivääni ja tarjolla oli vain kuohujuomaa. Kisa osuu tällä kertaa syntymäpäiväni aattoon ja juhlia seuraavaalle päivälle, joten sitä turskaa en ainakaan halua syödä.

Ps. Lidlissä on Aasiaviikot, se siitä salaliittoteoriasta...

Espanjan GP

Sunnuntaina oli äitienpäivä ja päätimme noudattaa silloin perinteitä ja jättää formularuoan taka-alalle. Formularuoka levittäytyi siis tällä kertaa perjantaille ja lauantaille. Perjantai-iltana napostelimme tapaksia ja varsinainen Espanja-pläjäys valmistui sitten lauantaina aika-ajoiksi, jolloin söimme paellaa sangrian kera ja vielä jälkiruoaksi churroja.

Meidän tapaspöydästämme löytyi:

manchego-juustoa

serrano-kinkkua

oliiveja

chorizoa

patonkia

grillattuja jättikatkarapuja

espanjalaista kasvispaistosta escalivadaa eli uunissa oliiviöljyssä paahdettua munakoisoa, paprikaa, sipulia ja tomaattia

Tapakset sopivat muuten oikein loistavasti myös perjantai-illan "kisakatsomoon", sillä Vain elämäähän on tällä kaudella kuvattu Espanjassa!

Sangria

Tässä suhteet joilla teimme sangriamme:

Pullo (halpaa) punaviiniä
n. 3 dl veriappelsiinimehua
n. 3 dl spriteä
loraus limemehua
sitruuna- ja appelsiiniviipaleita
jäitä

Paella

Paella on yksi Espanjan tunnetuimmista ruokalajeista, se on alunperin kotoisin Valencian seudulta, mutta nykyisin sitä tarjoillaan joka puolella Espanjaa. Paella on espanjalaisten versio risotosta tai pyttipannusta. Sen pohjana on riisi, kasvikset ja mausteet. Seudusta riippuen paellaan tulee myös kanaa, kania tai mereneläviä.

Sana paella tarkoittaa alunperin pannua. Oikea paellapannu olisi suuri, matalareunainen ja laakea, koska meiltä ei sellaista löydy, jouduimme hieman soveltamaan. Ihan tavalliselle paistinpannulle tällainen määrä paellaa ei olisi mahtunut, joten valmistimme paellan padassa ja siirsimme tarjoilua varten tavalliselle paistinpannulle.

Teimme paellaa myös viime vuoden kisaan, joten taustatyö jäi tällä kertaa lyhyemmäksi. Muistan viime vuonna perehtyneeni tarkemmin eri riisivaihtoehtoihin ja päätyneeni siihen että paras korvike paellariisille on risottoriisi.

Merenelävistä mukaan valikoitui tällä kertaa vain sinisimpukat, jotka ostimme pakasteena. Ne ovat huomattavasti halvempia kuin tuoreena osteut ja sopivat oikein hyvin ruokaan johon tulee paljon muitakin makuja. Jos valmistaisin pelkästään simpukoita, ostaisin ne tottakai tuoreena. Viime vuotisista valokuvista päättelin, että silloin seassa on ollut myös mustekalaa, mutta nyt sitä ei löytynyt kaupasta. Katkarapuja meillä oli vain muutama koristeena, tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että toinen meistä on allerginen niille.

Paella saa kauniin keltaisen värinsä sahramista. Tai sen pitäisi saada. Meidän tapauksessamme kävi kuitenkin niin, että se pikkuriikkinen pussi oli tyhjää täynnä. Jouduimme siis turvautumaan köyhän miehen sahramiin eli kurkumaan. Vähänhän tämä siinä hetkessä harmitti, mutta asiakaspalautteeseeni reagoitiin onneksi salaman nopeasti ja pussi sahramia kilahtaa postiluukusta hetkenä minä hyvänsä.

Paellareseptimme on koostettu sillä periaatteella, että valitsin jokaisesta lukemastani reseptistä ne eniten itseäni miellyttävät kohdat. Olen konsultoinut mm. ystäviäni Jamie Oliveria ja Gordon Ramsaya sekä monia muita.

2 pientä sipulia

2 valkosipulinkynttä

1 punainen paprika

kanaa

chorizomakkaraa

5 dl risotto- tai paellariisiä

kourallinen pakasteherneitä

4 dl valkoviiniä

1/2 ruukkua persiljaa

sinisimpukoita

1 tl savupaprikajauhetta

1 pussi sahramia (tai 2 tl kurkumaa)

1/2 tl cayennepippuria

oliiviöljyä

n. 1 l kuumaa kanalientä

2 tomaattia

koristeeksi sitruunalohkoja

(mustekalaa tai katkarapuja)

Silppua sipulit ja persilja, pilko paprika, kana ja chorizo.

Ruskista kanapalat rasvassa ja siirrä sivuun odottamaan. Ruskista chorizoja pannulla, kunnes niistä irtoaa rasvaa. Siirrä kanojen kanssa odottamaan.

Kuullota sipulia ja valkosipulia hetken aikaa chorizorasvassa, lisää paprikat ja silputtu persiljan varsiosa (säästä loput koristeeksi). Kypsennä hetken aikaa.

Lisää joukkoon mausteet (sahramia lukuunottamatta) ja riisi. Kuullota kunnes riisi muuttuu hieman läpikuultavaksi.

Lisää joukkoon viini ja kiehauta. Lisää kanat ja chorizot takaisin pannulle ja kaada joukkoon kuumaa kanalientä johon on sekoitettu sahrami. Anna kiehua hiljalleen kunnes riisi on lähes kypsää.

Lisää lopuksi joukkoon tomaatti, herneet sekä simpukat (ja muut merenelävät) ja anna höyrystyä kannen alla kunnes simpukoiden kuoret aukeavat. Koristele perjiljasilpulla, sitruunalohkoilla ja grillatuilla jättikatkaravuilla.

Churrot

Churroja kutsutaan usein espanjalaisiksi munkkitangoiksi. Sitähän ne ovatkin, mutta todellisuudessa vastavaat mielestäni enemmän uppopaistettuja tuulihattuja. En ollut aiemmin valmistanut itse churroja, joten oletin taikinan vastaavan enemmän munkkitaikinaa. Taikina siis valmistetaan samaan tapaan kuin tuulihattutaikina ja siitä pursotetaan pötköjä suoraan kuumaan öljyyn.

Tällä kertaa päätin noudattaa tarkasti reseptiä ja valitsin tämän Soppa365:n reseptin. Tosin loppumetreillä huomasin, että ohje ei sisältänyt ollenkaan leivinjauhetta, kun sitä monissa muissa resepteissä taas oli. Eli sen verran piti taas soveltaa, että heitin sekaan teelusikallisen leivinjauhetta.

Valmiit churrot kierittelin sokerissa, joka oli maustettu ripauksella kanelia. Suklaadippi valmistui tällä Valion reseptillä.

Espanjalainen ruoka: Churroja ja salaliittoreorioita

Eviva Espanja!

Paellaa kaudella 2016

Espanjan GP:n ruoka on varmasti yksi helpoimmista, kisa tulee miellyttävään aikaan iltapäivällä ja espanjalaisesta keittiöstä löytyy monia omia suosikkiherkkujani. Voisin suoralta kädeltä luetella viikonlopun ruokalistan: tapaksia, paellaa, churroja ja cavaa. CHURROT, CHURROT, CHURROT, olen huutanut mielessäni siitä asti, kun viimeisen vappupunkin sokerit oli pyyhitty suunpielistä. Mutta yritetään nyt hetkeksi irtaantua tästä ajatuksesta ja miettiä muita vaihtoehtoja. Äitienpäivä ja muut mahdolliset viikonlopun ohjelmat saattavat vielä sekoittaa tätä suunnitelmaa. Melko todennäköisesti joudumme joustamaan sen verran, että ruoka tehdään jo aika-ajoihin.

Minulla on muuten vahva epäilys, että lähikauppamme Lidl valitsee nykyisin teemaviikkonsa tällä meidän periaatteellamme! Ennen Australian kisaa sieltä sai kengurua ja nyt hyllyt notkuvat kaikenlasita Espanjahenkistä. Pieni salaliittoteoriakin siis vielä tähän väliin. Mutta mikäli viikonlopun aikataulu käy liian tiukaksi, niin sieltä lötyy varmasti jotain millä voimme pelastaa tilanteen.

Espanjalainen ruoka vaihtelee todella paljon alueittain ja jokaisessa maakunnassa on omat alueelliset ruokalajinsa. Yhteistä kaikkialla Espanjassa on kuitenkin se, että ruoka ei ole vain syömistä varten vaan se on sosiaalinen tapahtuma. Viini, juustot ja leikkeleet löytyvät ruokapöydästä jokapuolella Espanjaa.

Espanjalaisessa keittiössä käytetään paljon kasviksia ja hedelmiä, oliiveja, oliiviöljyä sekä valkosipulia. Espanjalainen ruoka on usein värikästä, mutta yksinkertaisesti ja kohtuudella maustettua. Leipä kuuluu myös oleellisena osana aterialle. Raaka-aineissa arvostetaan tuoreutta ja paikallisuutta. Rannikolla syödään paljon kalaa ja äyriäisiä, kun taas sisämaassa ja pohjoisessa enemmän liharuokia.

Tunnettuja espanjalaisia ruokia ovat mm.

• paella
• espanjalainen perunamunakas eli tortilla de patatas
• kylmä tomaattikeitto eli gazpacho 
• patatas bravas eli lisukkeena tai tapaksina syötävät friteeratut perunakuutiot 
• tapakset, tapaspöydän sisältö vaihtelee paljon alueittain, mutta yleensä se sisältää ainakin oliiveja, leipää sekä espanjalaisia juustoja sekä leikkeleitä.

Makeista ruoista mainittakoon crema catalana -vanukas ja churrot, joita usein dipataan suklaakastikkeeseen. Juomapuolelta tietenkin viinit ja sangria.

Espanjan ylpeys on ilmakuivattu vuoristokinkku eli Serrano kinkku, se kuuluu tapaspöytään joka puolella Espanjaa. Palataan siis vielä lopuksi sinne Lidlin käytävälle. Siellä meitä vastaan tuli nimittäin kokonainen 7 kilon serrano kinkku. Hetken sitä ihastelimme, mikäli hinta ei olisi lähennellyt 70 euroa (mikä tuntui melko kohtuuttomalta kahden hengen tapaspöytään), olisimme sen sieltä pienessä mielenhäiriössä saattaaneet mukaamme poimiakin. 

Mikä on sinun suosikkisi espanjalaisesta keittiöstä? Ehdotuksia otetaan vastaan!

Venäläiset pelmenit

Pelmenit tarjoiltuna smetanan ja voisulan kanssa

Venäjällä aterian aloittaa usein alkuruoka ja erityisesti juhla- ja pyhäaterioille alkuruoka kuuluu. Tästä syystä halusimme valmistaa blinien lisäksi myös pääruoan. Pääruoaksi valikoitui pelmenit, sillä niistä kuulin paljon hyvää ja ne olivat entuudestaan melko tuntematon ruokalaji.

Pelmenit ovat venäläisiä, perinteisesti lihatäytteisiä, taikinanyyttejä. Ne muistuttavat kovasti italialaisia ravioleja tai kiinalaisia wontoneja. Pelmenien alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta erään teorian mukaan ne olisivat alunperin levinneet Kiinasta Siperiaan ja sieltä sitten eteenpäin Venäjälle. Etukäteen tämä oli meille vieras ruokalaji eli emme olleet ennen syöneet emmekä valmistaneet pelmenejä. Kuullut niistä toki olin. Ystäväni kuvaili pelmenien valmistusta vaikeaksi ja aikaa vieväksi, mutta koska pelmenireseptit muistuttivat niin paljon pastareseptejä, uskaltauduimme kokeilemaan niitä. Pastan valmistus, kun meillä alkaa jo olla hallussa.

Perinteisesti pelmeneissä on lihatäyte, vaikka nykyään niitä saakin jos jonkinmoisella täytteellä. Kaupassakin näytti olevan valmiita pelmeneitä ainakin neljää eri makua. Täytteeseen olisi voinut käyttää vaikka sika-nauta jauhelihaa tai lampaan jauhelihaa, mutta me käytimme pelkkää naudan jauhelihaa. Koska jauhelihaa myydään lähinnä 400 gramman paketeissa, tuli täytettä reilusti enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Lopun täytteen voi kuitenkin helposti käyttää johonkin toiseen ruokaan. Meillä siitä valmistui oopperavoileipiä.

Valmiita pelmenejä eri täytteillä

Taikina oli pastataikinaan verrattuna pehmeämpää ja kimmoisampaa. Sitä oli vähän helpompi käsitellä, eikä se repeytynyt niin helposti. Harkitsin kaulitsemisen yhteydessä pastakoneen käyttämistä, mutta en uskaltanut lähteä sekoittamaan kulttuureita näin pahasti. Toisaalta pelmenitaikinaa ei kaulitakaan yhtä ohueksi kuin pastataikina. Nesteenä taikinassa käytin turkkilaista jogurttia, mutta myös vesi kävisi hyvin. Jauhot olivat sekoitus durumvehnäjauhoja ja tavallisia vehnäjauhoja, myös jommat kummat käyvät hyvin.

Pelmenit kestävät ilmeisesti hyvin pakastusta ja luinkin monesta paikkaa, että niitä kannattaa valmistaa kerralla paljon ja keittää sitten pakastimesta aina annos kerrallaan. Me teimme nyt tosiaan vain kahden hengen annoksen.

Yhteensä tällä ruokailulla eli alkupalaksi blinit ja pääruoaksi pelmenit, taisi kulua smetanaa purkki per nenä. Ja olokin oli melkoisen ähky. Erittäin herkullinen tämä makumatkamme Venäjälle joka tapauksessa oli. Suosittelen!

Pelmenit

Taikina (riittää noin 15 - 20 pelmeniin)

1 muna

1,25 dl durumvehnäjauhoja

1,25 di vehnäjauhoja

0,5 tl suolaa

0,5 - 1 dl turkkilaista jogurttia 

Sekoita kulhossa durumvehnäjauhot, 3/4 dl vehnäjauhoista ja suola. Lisää kananmuna ja noin 1/2 dl jogurttia. Vaivaa taikinaksi, jos taikina tuntuu liian kuivalta lisää jogurttia. Itse lisäsin tässä vaiheessa vielä noin ruokalusikallisen. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Laita loput jauhot pöydälle ja vaivaa ne taikinapalloon. Vaivaa taikinaa pöydällä kunnes se on kimmoisa pallo. Yhtä hyvin voit laittaa kaikki taikinan aineet yleiskoneeseen ja vaivata siellä.

Kääri takinapallo tuorekelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään vähintään 20 minuutiksi. Taikinan voi hyvin tehdä jo aikaisemminkin valmiiksi, itse tein taikinan jo aamulla odottamaan jääkaappiin.

Täyte (riittäisi noin 40 - 50 pelmeniin)

1 sipuli
400 g naudan jauhelihaa
suolaa
pippuria

Kuullota silputtua sipulia hetken aikaa rasvassa pannulla ja anna jäähtyä. Sekoita sipuli, jauheliha ja mausteet tasaiseksi massaksi. Myös täytteen voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen jääkaappiin odottamaan. Mikäli täytettä jää yli, voi lopusta tehdä vaikka lihapullia.

Kauli levänneestä takinasta jauhoitetulla pöydällä muutamassa erässä ohut levy. Paina taikinasta pyöreällä muotilla kiekkoja. Muottina voi käyttää myös esim. juomalasia tai voit kaulita pienistä palloista taikinaa suoraan pyöreitä, mikäli et halua käyttää muottia.

Laita pieni pallo, noin 1 - 2 tl, täytettä keskelle jokaista taikinakiekkoa. Taita taikinan vastakkaiset reunat yhteen, niin että taikinasta muodostuu puolikuu, painele reuna tiukasti kiinni. Yhdistä puolikuun kulmat yhteen ja käännä reunaa vielä vähän ylöspäin.

Keitä pelmeneitä pastan tapaan, hyvin suolatussa vedessä noin 10 minuuttia. Pelmenit voi myös keittää lihaliemessä ja tarjoilla keittona. Me söimme omamme voisulan ja smetanan kera.

Seuraavaksi sitten kohti espanjalaisen keittiön saloja!

Venäjän GP

Aloitan poikkeuksellisesti kommentoimalla kisaa, sillä olipa pitkästä aikaa (suomalaisittain) jännittävä kisa. Hyvä Bottas! Monet vähän tylsemmät kisat ruoka on jopa pelastanut, mutta nyt sai pitkästä aikaa istua tuolin reunalla viimeiset kierrokset. Onneksi lautaset olivat jo tyhjät tässä vaiheessa. 

Hienoa, että saadaan uusia suomalaisia F1 voittajia. Itse olen tosin aina ollut suuri Räikkösen kannattaja (ja olen edelleen), mutta kai se on nyt opeteltava kannustamaan myös Bottasta. Yhden kisan Kimi voisi tosin vielä voittaa. Meillä on nimittäin pullollinen skumppaa kaapissa sitä hetkeä varten. En sano, että se poksautetaan kun Räikkönen voittaa, sillä se on ollut siellä jo niin pitkään, että en usko siitä kuuluvan enää pihahdustakaan avattaessa. Itseasiassa sain sen valmistujaislahjaksi jo pari vuotta sitten, jolloin se oli ehtinyt olla edellisten formulafanien kaapissa samasta syystä jo hyvän tovin. Mutta luotamme edelleen siihen, että jonain päivänä saamme sen sisältöä ihmetellä. Viimeistään, kun Räikkönen jää eläkkeelle.

Venäjän GP ajoittui vappuaattoon, minkä vuoksi ajattelimme tehdä jotain tavallista sunnuntairuokaa juhlavampaa. Päädyimme blineihin, jotka täällä meilläpäin mielletään ehkä juhlavammaksi kuin mitä ne kotimaassaan Venäjällä ovat. Blinit ovat erityisesti alkuvuoden herkku. Suomessa bliniviikkoja vietetään tammi-helmikuussa, tällöin monissa ravintolossa on tarjolla blinimenuita. Venäjällä blinit ovat arkiruokaa, mutta ne kuuluvat myös erityisesti laskiaiseen.

Blinit ovat yksi venäläisen keittiön vanhimmista ja tunnetuimmista ruokalajeista. Yksinkertaisimmillaan ne tarjoillaan voisulan, smetanan, sillin ja suolakurkkujen kera. Juhlavammalla aterialla lisukkeena on tietenkin jälleen smetanaa sekä kaviaaria ja sipulisilppua. Myös erilaiset kalat tai sienisalaatti sopivat lisukkeiksi.

Kylmäsavulohta, suolakurkkua, sipulia, smetanaa ja siian mätiä

Aidot venäläiset blinit ovat suuria ja ohuita, enemmän lettuja muistuttavia kuin ne pienet ja paksut pannukakkua muistuttavat, mitä Suomessa tarjoillaan bliniaikaaan. Venäläisten mielestä nämä paksut blinit muistuttavatkin enemmän toista ruokalajia: oladeja. Oladit ovat pieniä ja paksuja ja muistuttavat amerikkalaisia pannukakkuja. Niitä tarjoillaan usein aamiaisena tai jälkiruokana.

Blinien tulisi olla seitinohuita, lähes läpikuultavia. Ennen uskottiin, että paras miniä oli se, joka osasi paistaa ohuimmat blinit. Näin ensi yrittämällä minusta ei siis kovin kummoista miniää ainakaan Venäjälle olisi saatu, meidän keittiössä taisikin kuulua lähinnä kysymys "ootko nyt ihan varma, että siinä lukee seitinohuita eikä sentinohuita?".

Blinitaikina kohotetaan tai siis käytetään hiivalla, joten se on koostumukseltaan paljon paksumpaa ja venyväisempää kuin vaikkapa lettutaikina. Tämä vaikeutti taikinan levitystä. Kunnon blininpaistajalla on tähän varmasti jokin niksi, mutta me yritimme lähinnä levittää taikinaa pannulle lastan avulla.

Blineihin löytyy monenlaisia reseptejä, päädyin käyttämään apunani lähinnä Suomi-Venäjä-Seuran sivuilta löytämääni reseptiä sillä se oli nimetty sopivasti "Aidot venäläiset blinit". Kyseisessä reseptissä ei kuitenkaan ollut mainittu esim. taikinan kohotusaikaa ollenkaan, joten sen kanssa jouduin kääntymään muiden reseptien puoleen. Taikinan voisi ilmeisesti antaa kohota hyvinkin pitkään, jossain reseptissä sanottiin vähintään 6 tuntia, toisessa yön yli ja kolmannessa pari tuntia. Toiset kohottavat jääkaapissa ja toiset huoneenlämmössä. Meidän taikinamme ehti kohota noin 3 tuntia huoneenlämmössä. 

Erillistä blinipannua meillä ei ole vaan käytimme tavallista valurautapannua ja toisena pannuna hiiliteräspannua. Pannun tulee olla kuuma ja hyvin öljytty, mutta se ei saa kuumeta liikaa. Meidän taidoillamme paremmin onnistuivat hiiliteräspannulla paistetut blinit, vaikka perinteinen blinipannu onkin valurautainen. Hiiliteräspannun lämpötilaa oli helpompi säädellä ja takinan sai levitettyä siihen ohuemmin.

Ruokajuomana meillä oli vapun kunniaksi kuohuviiniä ja Alkosta matkaan valikoitui espanjalainen cava. Tämä yhdistelmä toimi erittäin hyvin, vaikka pullo olikin valittu pettämättömällä naisen logiikalla "hei, tämä pullo sointuu ihanasti meidän sisustukseen!". Ja toki ne vodkaryypytkin löytyi, omani tosin lorautin vaivihkaa kolan sekaan.

Lähteenä on käytetty ylen artikkelia venäläisten blinien historiasta, se löytyy täältä ja reseptiapua löysin siis täältä.

Blinit

2 dl tattarijauhoja

2 dl vehnäjauhoja

4 dl maitoa

1/4 hiiva

25 g voita

1 tl sokeria

1/2 tl suolaa

3 kananmunaa

öljyä paistamiseen

Sekoita tattarijauhot ja 1 dl kylmää maitoa. Lisää joukkoon 2 dl kiehumispisteeseen kuumennettua maitoa. Anna seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva ja anna seoksen kohota lämpimässä paikassa hetken aikaa, kunnes taikina alkaa vähän kuplia eli noin 20 minuuttia.

Vatkaa taikinaa hetki ja lisää joukkoon suola, vehnäjauhot, sulatettu voi, munankeltuaiset joihin on sekoitettu sokeri sekä vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Resepteissä oli tässä kohtaa eroja, toisessa valkuaiset vatkattiin kovaksi vaahdoksi ja toisessa kevyeksi vaahdoksi, osassa valkuaiset lisättiin tässä kohtaa ja osassa vasta juuri ennen paistamista. Itse vatkasin valkuaiset kevyeksi, saippuavaahtoa muistuttavaksi vaahdoksi ja lisäsin siis jo ennen kohotusta.

Taikina kohotuksen jälkeen

Anna taikinan kohota muutama tunti ennen paistamista, meillä taikina ehti kohota noin 3 tuntia. Taikina on koostumukseltaan melko paksua, paljon lettutaikinaa paksumpaa. Kuumenna pannu ja voitele se öljyllä. Kun blini on "hyytynyt" paistamattomalta puolelta käännä se.

Blinit söimme siian mädin, suolakurkun, smetanan, sipulisilpun ja kylmäsavulohen kera. Tästä määrästä taikinaa riittäisi hyvin alkuruoka blinit 4-6 nälkäiselle hengelle. Me söimme ylijääneet seuraavana päivänä hillon kanssa ja hyvältä maistuivat niinkin.

Kisan tulokset:

1. Bottas
2. Vettel
3. Räikkönen

Pääruokana söimme pelmenejä ja niiden reseptiin palaan myöhemmin.