Britannian ja Unkarin GP:t

Kesälomat on häirinnyt formularuokailun raportointipuolta viimeisen parin kisan kohdalla. Ruoat on kuitenkin laitettu ja syöty. En nyt ala enää reseptejä sen enempää muistelemaan, mutta tässä  lyhyt kuvakooste.

Englantilainen aamiainen

Teetä, paahtoleipää ja marmeladia

Fish and chips

Unkarilaista lihapataa pörköltiä ja itsetehtyjä nökedlinuudeleita

Itävallan GP

Itävallan GP oli taas yksi helpoimmista, kuka nyt ei pitäisi wieninleikkeestä! Vuosi sitten muistaakseni jouduimme aikatauluteknisistä syistä turvautumaan kaupan valmiiksi leivitettyihin leikkeisiin, mutta nyt teimme ne siis alusta alkaen itse. Muutaman kerran Itävallassa käyneenä, kaltaiselleni pullahiirelle on jäänyt mieleen lähinnä makeat herkut. Olisinkin mielelläni leiponut jälkiruoaksi (tai miksei ihan pääruoaksikin!) sacherkakun, mutta se olisi ehkä mennyt liiallisuuksiin kun seuraavana päivänä odotti mökille lähtö. Toinen makea herkku joka muistui mileen, oli apfelstruudel eli omenastruudeli. Se päätyi siis jälkiruoaksi.

Aito Wiener Scnizel valmistetaan vasikanlihasta ja muusta lihasta valmistettuja leikkeitä ei saakaan Itävallassa markkinoida Winer Schnizelin nimellä. Suomessa wieninleike yleensä valmistetaan porsaanlihasta ja näin teimme mekin, sillä vasikanlihaa ei ollut saatavilla. Perinteisesti itävaltalainen wieninleike tarjoillaan perunasalaatin tai persiljaperunoiden kanssa, nykyisin tosin usen myös ranskanperunoiden kanssa.

Wiener Schnizel eli wieninleike ja persiljaperunat

porsaan ulkofilettä

vehnäjauhoja

2 kananmunaa

korppujauhoja

suolaa & pippuria

öljyä

voita

sitruunaviipale koristeeksi

Nuiji pihvit ohuiksi ja ripauta pintaan suolaa. Sekoita munat, suola, pippuri ja ruokalusikallinen öljyä. Levitä vehnäjauhot lautaselle ja korppujauhot toiselle. Kääntele pihvit ensin vehnäjauhoissa, dippaa sitten munaan ja kääntele viimeiseksi korppujauhoissa. Paista reilussa voissa molemmin puolin.

Perunat:

uusia perunoita

voita

persiljaa

Keitä uudet perunat kypsiksi ja kaada vesi pois, laita kattila takaisin kuumalle levylle hetkeksi, jotta perunat kuivuvat. Pilko/puolita perunat (oikeaoppisesti ne tulisi myös kuoria), kaada perunoiden päälle voisulaa ja persiljasilppua, sekoita.

Apfelstrudel

Taikina:

80 ml kädenlämpöistä vettä
1,5 rkl öljyä
0,5 tl etikkaa
ripaus suolaa
145 g vehnäjauhoja

Sekoita vesi, öljy, suola ja etikka kulhossa. Sekoita joukkoon ensin noin puolet jauhoista ja vaivaa sitten loput jauhot taikinaan pikkuhiljaa. Vaivaa taikinaa kunnes se on kimmoisa pallo. Lisää jauhoja, jos taikina tuntuu liian tahmaiselta. Laita taikinapallo öljyllä voideltuun kulhoon ja voitele vielä taikinakin öljyllä. Peitä kulho kelmulla ja anna taikinan levätä huoneenlämmössä noin puoli tuntia.

Täyte:
40 g voita
80 g korppujauhoja
5 rkl sokeria
0,5 tl kanelia
5 rkl rusinoita
3 rkl rommia (tai vettä)
5 omenaa
n. 1 rkl sitruunaa
manteli- tai pähkinärouhetta
voita struudelin voiteluun

Sulata voi pannulla ja lisää joukkoon korppujauhot, sekoittele hiljalleen pannulla kunnes jauhot ovat ruskistuneet. Jäähdytä ja lisää joukkoon sokeri ja kaneli. Liota rusinoita rommissa noin 10 minuuttia ja valuta rommi sitten pois.

Kuori ja pilko omenat lohkoiksi, purista päälle sitruunaa omenoiden ruskistumisen ehkäisemiseksi. Sekoita rusinat omenoiden joukkoon.

Kokoaminen:

Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi jauhoitetulla pöydällä. Kun taikina on kaulittu niin ohueksi kuin mahdollista, nosta se ilmaan ja venytä sitä rystysten avulla (samaan tapaan kuin pizzataikinaa "heiteltäisiin"). Pari reikää taikinassa ei haittaa (ainakaan minua).

Levitä taikina leivinpaperin päälle ja leikkaa mahdolliset paksut reunat pois. Voitele puolet taikinasta voilla ja leivitä toiselle puolelle korppujauhoseos.

Levitä omenat ja rusinat korppujauhojen päälle ja ripottele vielä päälle pähkinä- tai mantelirouhetta. Taita taikina kummastakin pitkästä reunasta, niin omenat eivät valu ulos rullattaessa.

Rullaa kääröksi alkaen omenapäädystä. Voitele struudeli voisulalla. Paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Koristele valmis struudeli tomusokerilla ja tarjoile kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Kanadalaiset pannukakut

Tämä resepti tulee aikamoisella viiveellä, mutta koska virallinen Kanadan GP:n annos ei sisältänyt sitä kuuluisaa vaahterasiirappia, niin pitäähän senkin käyttö vielä esitellä. Eli aamiaiseksi ennen kisaa söimme pannukakkuja sekä vaahterasiirappipekonia. Kanadan kuuluisimmat ruoat ovat siis vaahterasiirappi ja pekoni. Kanadalaista pekonia meillä ei tietenkään ollut saatavilla, vaan jouduimme tyytymään siihen mitä kaupasta sai. Kanadalainen pekoni on valmistettu fileestä ja on siis erilaisuutensa vuoksi kuuluisaa, pekonia tuskin on keksitty Kanadassa.

Pekoni on valmistettu uunissa, kuten yleensäkin valmistamme pekonin. Pekonit asetellaan pellille vierekkäin ja laitetaan kylmään uuniin ja uuni päälle 175:n asteeseen. Kun pekonit alkaa kypsyä suditaan niihin vaahterasiirappia pullasudilla. Kypsennystä jatketaan kunnes pekonit ovat rapsakoita, sitten ne nostetaan talouspaperin päälle valumaan. Niin oudolta kuin tämä yhdistelmä kuulostaakin, niin nämä pekonit olivat oikeasti ihan super herkullisia.

Kanadalaiset pannukakut

Eroavatko kanadalaiset pannukakut jotenkin amerikkalaisista? No kyllä ne eroavat! Tai näin ainakin internet minulle uskotteli. Suurin ero on koostumuksessa, kanadalaisella reseptillä valmistetuista pannukakuista tuli paljon höttöisempiä kuin amerikkalaisista. Ne myös lässähtivät helposti paistovaiheessa. Taikinan tekeminen oli asteen työläämpää sillä siinä missä amerikkalaisiin pannukakkuihin aineet vain sekoitetaan, piti tässä munan valkuaiset vaahdottaa (siitä se höttöinen koostumus on siis peräisin).

3 munaa

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl leivinjauhetta

2 rkl sokeria

2,5 dl maitoa

Erottele munan valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe kulhoon, sekoita joukkoon sokeri, keltuaiset ja maito. Vatkaa tasaiseksi.

Kääntele valkuaisvaahto varovasti joukkoon. 

Sulata pannulla nokare voita ja kaada kauhalla taiknasta pannukakkuja pannulle. Käännä kun pannukakut alkavat hyytyä ylöspäin olevalta puolelta. Jos pannukakun käänsi liian aikaisin, tuntui se lässähtävä helposti. Varo, ettei pannu kuumene liikaa.

Tarjoile pannukakut vaahterasiirapin kanssa.

Azerbaidžanin GP

Azerbaidžanin GP:n ajoittuminen Juhannukselle sotki kuvioita sen verran, että taustatyö jäi hyvin lyhyeksi. Viime vuonna tähänkin ruokakulttuuriin oli toki perehdytty vähän eli ihan tyhjästä ei tarvinnut aloittaa. Ruoat olivatkin hyvin samankaltaiset kuin edellisvuotiset.

Azerbaidžanilainen ruoka on hyvin samantyyppistä kuin iranilainen ja turkkilainen ruoka. Ruoanlaitossa käytetään paljon tuoreita kasviksia ja yrttejä, myös riisi- ja jauhopohjaiset ruoat ovat yleisiä. Yksi tunnetuimmista  azerbaidžanilaisita ruoista on "plov" eli sahramiriisi/riisipilahvi, josta on useita kymmeniä eri variaatioita. Pilahvin lisukkeena syödään usein erilaisia lihavartaita. Myös kuivattuja hedelmiä käytetään paljon ruoissa. Hyvin yleinen jälkiruoka on halva.

Viime vuoden kisaan teimme plovia ja vartaita lampaanjauhelihasta. Tällä kertaa valitsimme hyvin pitkälti samat ruoat, mutta vain eri variaatiot niistä. Grillasimme lampaanlihaa vartaissa ja plovin sekaan tuli kuivattuja hedelmiä.

Sirin plov

Makea riisipilahvi eli shirin plov on yksi plovin yleisimmistä muunnelmista ja sen uskotaan olevan kotoisin Bakun alueelta. Shirin plovia voidaan tarjoilla sellaisenaan tai lihan lisukkeena. Pilahvit ovat tulleet Azerbaidžaniin Iranista ja Intiasta. Ne kuuluvat Azerbaidžanissa kaikille juhla-aterioille. Riisi ei ole koskaan tahmaista, vaan aina ihanan irtonaista. Sahrami on tärkeässä osassa ja riisi on kauniin kaksiväristä. Tälläista kaksiväristä riisiä näkee välillä intialaisissa ravintoloissa.

Basmatiriisi esikeitetään ensin ja sen jälkeen se höyrytetään qazmaq pohjan päällä. Qazmaq voidaan valmistaa useammalla eri tavalla, se voi olla perunaviipaleita, ohut leipätaikina tai munakasta muistuttava seos. Riisin liotus ja huuhtelu on tässä ruokalajissa erittäin suuressa roolissa, ilman sitä riisistä tulee helposti tahmeaa. Myön riisin keittoajan kanssa pitää olla tarkkana, kuten kuvasta näkyy meidän riisimme ei ole kovin irtonaista...

Oma reseptini on muokattu täältä ja täältä

5 dl basmatiriisiä

kourallinen rusinoita

muutama kuivattu aprikoosi ja taateli (halutessasi muita kuivattuja hedelmiä luumuja jne.)

vettä

suolaa

sahramia

voita

quazmaq kuoreen

1 muna

4 rkl esikeitettyä riisiä

2 rkl jogurttia

tilkka sahramivettä

Huuhtele riisit huolellisesti ja keitä suolatussa vedessä kunnes ne alkavat kypsyä (n. 5 min) eli riisi on ulkoa pehmeä, mutta keskeltä vielä kova. Tämä kävi yllättävän nopeasti ja meidän riisimme olikin vähän ylikypsää. Jos riisiä keittää tässä kohtaa liian pitkään, on lopputulos tahmainen. Valuta vesi riiseistä.

Liota sahrami kupilliseen kuumaa vettä. Kaada kuivattujen hedelmien päälle kiehuvaa vettä ja liota muutama minuutti. Paista kuivattuja hedelmiä muutama minuutti voissa pannulla. Sekoita hedelmät riisin sekaan.

Valmista quazmaq kuori: sekoita muna, riisi ja jogurtti, lisää joukkoon tilkka sahramivettä. Sulata pataan nokare voita ja kaada seos pannulle munakkaan tapaan ja anna kypsyä hetki.

Quazmaq taikina

Quazmaq kuori

Lusikoi puolet riisi-hedelmäseoksesta kuoren päälle ja kaada puolet sahramivedestä sekaan. Lusikoi loput riisistä pannulle ja kaada loput vedestä päälle. Laita riisin päälle voinokareita ja tee siihen "reikiä" esim. kauhan varrella. Peitä padan kansi sisäpuolelta puhtaalla pyyhkeellä (pyyhe imee ylimääräisen höyryn) ja laita kansi paikalleen. Kypsennä noin puoli tuntia.

Riisi on kaksiväristä

Kansi peitetään liinalla

Azerbaidzanissa syödään paljon halvaa ja sainkin sitä paketillisen tähän tarkoitukseen syntymäpäivänäni. Täytyy myöntää, että halva ei ollut meille kovin tuttua entuudestaan. Yritin googlettaa miten se pitäisi syödä, mutta tuloksena oli vain reseptejä halvan valmistukseen. Lopulta siis vain pilkoimme halvan ja pistelimme suuhun sellaisenaan, tämä ilmeisesti olikin se oikea tapa nauttia kyseinen tuote.

Kanadan GP

Varusteita Kanadan GP:tä varten löytyi kaapista jo etukäteen ja hyödynsimmekin niitä pitkin viikonloppua. Lauantaina söimme vaahterasiirapilla glaseerattua lohta ja joimme lahjaksi saamani kanadalaisen kuohuviinin. Sunnuntain aloitimme pannukakuilla ja tietenkin vaahterasiirapilla, olihan siihen kylkeen sitten vielä kokeiltava sitä vaahterasiirappipekoniakin! Palaan näiden ruokien resepteihin ja kuviin myöhemmin, nyt itse kisapöperön pariin.

Valitsimme kanadalaisten ruokien listalta poutine-nimisen annoksen. Kyseessä oli melkoinen mättöannos, ilmeisesti kanadalaisten vastine meidän makkispekkiksille. Juuri sopiva ruoka iltakisaan. Annos on peräisin Quebecin alueelta ja sisältää siis ranskanperunoita, juustoa ja ruskean kastikkeen tapaista kastiketta eli gravya.

Kuulostaa siis melko yksinkertaiselta, vain kolme komponenttia. Helpoimmalla olisi tietenkin päässyt, jos olisi käyttänyt pakasteranskalaisia ja valmiskastiketta. Me teimme kuitenkin molemmat itse. Haastavin osuus oli siis juusto, resepteissä mainittiin "fresh cheese curds" ja tämän suomentaminen osoittautui aikalailla mahdottomaksi, sillä se voi tarkoittaa montaa asiaa. Ilmeisesti tässä yhteydessä kyseessä on jonkinlainen tuore, kotijuustoa muistuttava narskuva juusto. Epätoivo meinasi iskeä siinä vaiheessa kun luin lauseen: jos paikalliselta juustokauppiaaltasi ei saa tuoreita cheese curdseja, täytyy ne tehdä itse. Lopulta kuitenkin löysin reseptin jossa oli mainittu, että lähin vastine on mozzarella. Huh! Annoksen kannalta on kuitenkin tärkeää, että ei käytä juustoraastetta joka sulaa nopeasti vaan juuston pitää narskua. Jäinkin miettimään olisiko leipäjuusto voinut sopia tähän tarkoitukseen.

En ole ennen syönyt kyseistä ruokalajia, joten en osaa sanoa vastasiko meidän versiomme alkuperäistä. Herkullista se oli joka tapauksessa, jopa jotenkin syntistä, kaunis annos ei missään nimessä ollut. Tässähän voisi olla jo ihan tarpeeksi hyvä syy matkustaa joskus Kanadaan. Niin hyvää kuin ruoka olikin, niin tuskin valmistamme sitä toiste. Tämä juuri onkin parasta formularuoassa!

Apua ja inspiraatiota poutineen löytyy täältä ja täältä.

Poutine

Ranskalaiset:
rosamunda perunoita
n. 1 l öljyä

Kastike:
3 rkl maissitärkkelystä
2 rkl vettä
5 rkl voita
0,5 dl vehnäjauhoja
8 dl lihalientä
pippuria maun mukaan
1 tl ketsuppia
loraus soijaa
tarvittaessa suolaa

Mozzarellahelmiä tai mozzarella pallo revittynä

Pilko (ja halutessasi kuori) perunat hyvissä ajoin ja laita kylmään veteen likoamaan. Mitä kauemmin perunat ehtivät liota sen parempi, näin niistä irtoaa ylimääräinen tärkkelys ja lopputulos on rapeampi.

Aloita kastikkeen valmistus liuottamalla maissitärkkelys veteen. Sulata voi paistinpannulla ja lisää siihen vehnäjauhot, ruskista kunnes jauhot ovat kullanruskeita.

Lisää joukkoon lihaliemi ja kiehauta. Voit käyttää myös puolet ja puolet liha- ja kanalientä, meillä oli käytössä vasikanliemi. Käyttämäsi liemi vaikuttaa kastikkeen suolaisuuteen merkittävästi.

Lisää kiehuvaan kastikkeeseen veteen sekoitettu maissitärkkelys ohuena nauhana kokoajan sekoittaen. Anna kastikkeen kiehua välillä sekoitellen muutama minuutti ja lisää mausteet. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Kuivaa liotetut perunat mahdollisimman hyvin taputtelemalla talouspaperilla. Kuumenna öljy isossa padassa noin 180 asteiseksi. Muista pitää kansi, sammutuspeite, hätänumero ja muut tarvittavat käden ulottuvilla.

Laita perunat pienissä erissä posrisemaan kuumaan öljyyn. Kypsennä perunoita ensimmäisellä kerralla noin 5 minuuttia, kunnes perunat alkavat kypsyä mutta eivät vielä ruskistua. Nosta ranskalaiset reikäkauhalla talouspaperille valumaan.

Nosta öljyn lämpötila noin 200 asteeseen. Lämpötilat ovat suuntaa antavia, sillä kotioloissa tarkan lämpötilan saavuttaminen ja ylläpitäminen ilman rasvakeitintä on haastavaa. Palauta perunat öljyyn ja jatka kypsennystä kunnes ne ruskistuvat ja ovat rapeita, tähän menee yllättävän kauan. Valuta ylimääräinen rasva ranskalaisista talouspaperilla ja ripauta päälle suolaa.

Kokoa annos: asettele ranskalaiset ja mozzarellapalat lautaselle ja kaada päälle kuumaa kastiketta. Mozzarella kannattaa ottaa hetkeksi huoneenlämpöön ennen tarjoilua, kastike ei jaksa lämmittää ihan jääkaappikylmää juustoa. Tarjoile heti, kastike jäähtyy nopeasti.

Kanadalainen ruoka

Vaahterasiirappia! Sitä meillä on jo litratolkulla!

Tietämykseni kanadalaisesta ruoasta tai Kanadasta ylipäätään on melko rajallinen: jääkiekko, vaahteranlehti, vaahterasiirappi ja kaikki mitä olen "oppinut" How I Met Your Mother tv-sarjasta (tähän suhtaudun vähän varauksella).

Tutkimusmatkani kanadalaisen keittiön saloihin alkaa tosiaan vaahterasiirapilla ja pekonilla, niitä voisi ilmeisesti jopa yhdistää! Näin ylpeitä kanadalaiset siis ovat kansallisherkuistaan. Mikä sitten tekee ruoasta kanadalaista? Yhden perustelun mukaan sen pitää olla keksitty Kanadassa. Kanada on suuri ja monikulttuurinen maa ja alueelliset vaihtelut ruokapöydässä ovat sen vuoksi suuria, vaikutteita on saatu niin englantilaisesta kuin skotlantilaisesta ja ranskalaisestakin keittiöstä. Ja koska kyseessä on Yhdysvaltojen naapurimaa, näkyy sieltä tulevat vaikutteet myös ruokapöydässä. Alueelliset vaihtelut näkyvät myös raaka-aineissa, rannikolla syödään enemmän kalaa jne. Vaikuttaisi siltä, että kanadalaista ruokaa on hyvin vaikea määritellä muutamalla sanalla tai lauseella, harvassa ovat ne ruoat, joita syötäisiin maan joka kolkassa.

Listauksia kanadalaisten kansallisannoksista löytyy kuitenkin monia. Tässä muutama vaihtoehto:

• Kanadalainen pekoni: valmistetaan fileestä ja on siis vähärasvaisempaa kuin "tavallinen" pekoni
• Butter tarts: makea piiras, jossa on rapea taikinakuori ja pehmeä sokerista, munasta ja voista valmistettu karamellimainen täyte. Ilmeisesti rusinoiden kuulumisesta tähän piirakkaan käydään kiivaita väittelyitä
• Poutine: ranskanperunoita ruskean kastikkeen ja juuston kera
• Nanaimo bars: suklaapatukka, jossa on keksipohjan päällä voikreemiä ja sulatettua suklaata
• Tourtière: jauhelihatäytteinen piirakka, jota syödään erityisesti Quebecin alueella
• Ketsuppi: erityisesti ketsupin makuiset perunalastut
• Vaahterasiirappi: käytetään sokerin tapaan ruoanlaitossa ja leivonnassa, jopa kahvissa ja teessä. 

Pina Colada kakku ja kehuja niittäneet browniet

Varoitus! Seuraava kirjoitus ei liity formuloihin.

Ajattelin vaihteeksi esitellä muitakin saavutuksiani kuin formularuokia. Viime viikonloppuna juhlittiin tosiaan 30 v. syntymäpäivääni  ja kakku onnistui omastakin mielestäni niin hyvin, että pitäähän se täällä esitellä. Lisäksi tekemäni browniet saivat kovasti kehuja ja reseptiäkin taisi joku kysellä, niin tässä se nyt tulee. Vaihekuvia ei ole koska näistä ei ollut tarkoitus kirjoitella.

Koristeet on kaikki tehty sokerimassasta ja niitä nypertelin ja kuivattelin tunteja, päiviä ja viikkoja. Sisältä löytyy pina colada täytteiset kakut. Täyte oli ihan oman kokeilun lopputulos, siihen tuli: säilykeananasta soseutettuna, tuorejuustoa, vispikermaa vaahdotettuna, kookosmaitoa (se valkoinen osa siitä purkin pinnalta), ananasmehua, malibua, liivatetta ja sokeria. Kakkupohjat oli kostutettu malibulla, ananasmehulla ja kookosmaidolla eli siis pina coladalla. Mielenkiintoisinta tässä kakussa oli sen kuljetus juhlapaikalle, kuin ihmeen kaupalla se kuitenkin selvisi ehjänä perille!

Suklaa browniet

Ei nämä browniet eivät sisältäneet pähkinää, mutta toki voit niitä sekaan lisätä. Itse tein tämän reseptin moninkertaisena ja paistoin browniet pellillä. Tästä määrästä taikinaa tulee noin puolikas uunipellillinen tai yksi piirakkavuoallinen. Kannattaa kuitenkin valita neliskanttinen vuoka, niin palat on helpompi leikata. Ja joku kyseli reseptin salaisuutta, niin vinkkinä voin antaa, että kannattaa oikeasti käyttää voita (aina) eikä mitään leivontamargarinia. Suklaarouheiden määrät ovat suuntaa antavia, voi olla että niitä oli lähes tuplamäärä todellisuudessa.

200 g voita 

200 g tummaa suklaata/leivontasuklaata

3  kananmunaa

3 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

n. 1 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

n. 75 g valkosuklaata rouhittuna

n. 75 g maitosuklaata rouhittuna

Paloittele tumma suklaa ja voi, sulata ne mikrossa (tai vesihauteessa) välillä sekoitellen. Sekoita seos tasaiseksi. Varo ettei suklaa pala eli älä jätä mikroon liian pitkäksi aikaa, sekoita aina noin 10 - 15 sekunnin välein.

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kääntele hieman jäähtynyt suklaaseos varovasti joukkoon.

Sekoita jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe keskenään. Siivilöi ne taikinaan ja sekoita varovasti, lisää lopuksi joukkoon suklaarouheet (ja pähkinät). Taikinaa ei saa sekoittaa liikaa eli lopeta sekoittaminen heti kun aineet ovat sekaisin. Taikina muuttuu liisterimäiseksi, jos sitä sekoittaa liikaa.

Paista 175 asteisessa uunissa leivinpaperilla vuoratussa vuoassa 20 - 30 minuuttia, kunnes pinta on rapea ja keskusta ei enää "hylly". Jäähdytä ensin huoneenlämmössä ja kylmennä sitten jääkaapissa, browniet on helpompi leikata jääkaappikylminä. Valmiit browniet säilyvät jääkaapissa useita päiviä hyvinä.

Bonus resepti hummus

Tässä vielä juhlissani ihmetystä herättäneen hummuksen resepti, ei siinä tosiaan ole mitään sen ihmeellisempää kuin, että kannattaa maistella välillä ja lisätä mausteita kunnes maku miellyttää!

1 prk säilyke kikherneitä
n. 1 dl sitruunamehua
n. 1 rkl tahinia
2 valkosipulinkynttä puristettuna
0,5 tl suolaa
1 dl oliiviöljyä
juustokuminaa
(savu)paprikajauhetta
ripaus cayennepippuria

Soseuta kikherneet sauvasekoittimella, lisää joukkoon muut aineet ja surauta tasaiseksi. Lisää mausteita oman maun mukaan, kannattaa aloittaa vaikka noin puolikkaalla teelusikallisella juustokuminaa ja paprikajauhetta ja lisätä sitten maun mukaan kunnes tuntuu sopivalta.

Monacon GP ja formularuokaa lahjaksi

Monacon GP:n aamu valkeni hyvin äkkiä syntymäpäiväjuhlieni jälkeen. Koska juhlaruokia oli väännetty päivä tolkulla, ei mitään ihan hirveän monimutkaista huvittanut alkaa enää tekemään. Päädyimme siis tekemään täällä esitellyltä listalta barbagiuan/barbajuan levonnaisia. Ne ovat pieniä uppopaistettuja pasteijoita, jotka on täytetty pinaatilla, purjolla sekä parmesan- ja ricottajuustolla. Jossain versioissa täytteeseen taas tulee kurpitsaa. Lisäksi tavoittelimme Monacon tunnelmaa shampanjalla ja hanhenmaksalla. Hanhenmaksan söimme patongin ja punaviinimarjahyytelön kera.

Pieni käännöskukkanen pitää vielä mainita kauppareissultamme. Olin lukenut nopeasti pari englanninkielistä reseptiä ja siinä kaupan käytävällä muistelin sitten, että siihen tuli parmesania ja jotain sveitsiläistä juustoa. Tuijotimme siis juustotiskiä, kun mieheni ehdotti että vielä googlettaisin tämän kyseisen "juuston". No eihän se sitten ollutkaan juustoa, swiss chard (mikä kuulostaa mielestäni edelleen ihan juustolta) onkin kasvis, suomeksi lehtimangoldi. Oli mitä oli, se jäi nyt joka tapauksessa pois meidän versiostamme.

Barbagiuan

Taikina

3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
2 rkl kananmunaa (säästä loput täytteeseen)
3/4 dl öljyä (olisi pitänyt olla oliiviöljyä, mutta koska se oli loppu käytin rypsiöljyä)
3-5 rkl vettä

Täyte

pieni sipuli
pala purjon valkoista osaa
pinaattia
3 rkl ricotta juustoa
3 rkl parmesan raastetta
loput kananmunasta
ripaus oreganoa, suolaa ja pippuria

Mittaa jauhot ja suola kulhoon (voit myös käyttää yleiskonetta), lisää joukkoon öljy ja 2 ruokalusikallista kananmunaa, sekoita. Lisää joukkoon sen verran vettä, että saat taikinan sekoitettua tasaiseksi. Vaivaa käsin tai yleiskoneella muutaman minuutin ajan, kunnes taikina on kiinteä pallo. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Paista täytettä varten sipuli, purjo ja pinaatit öljyssä pehmeiksi. Jäähdytä hetki ja seloita muiden täytteen aineiden kanssa.

Kauli taikinasta ohut levy ja ota siitä pyöreällä muotilla kiekkoja. Laita lusikallinen täytettä jokaisen kiekon keskelle ja taita puoliksi. Painele puolikuut kiinni haarukalla. Täytteestä jäi ainakin meillä suurin osa yli ja lopusta teinkin piirakan.

Kuumenna öljy noin 190 asteiseksi ja uppopaista pasteijoita kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Valuta hetki talouspaperin päällä ennen tarjoilua.

Formularuoka-aiheisia syntymäpäivälahjoja

Sain syntymäpäivälahjaksi ihanan ruokapaketin, joka sisälsi jotain jokaiseen tulevista F1 kisoista. Paketissa ei kerrottu mikä kuuluu mihinkin maahan eli nyt seuraa päätelmät. Lahjan antaja voi käydä sitten tarkistamassa menikö oikein.

Paketti sisälsi:

Sushi meal kitin

American dippiä

Asian sweet & sour kastikeen

Risottoriisiä

Kivennäisvettä

Itävaltalaista roseeviiniä

Englantilaisia hilloja/marmeladeja

Halvaa

Tortillalettuja

Hanhenmaksaa

Belgialaista suklaata

Vaahterasiirappia

Savupaprikajauhetta

Popcornia

Brazil kahvia

Jäljellä olevat kisat:

1. Monaco - hanhenmaksa, meni toivottavasti oikein sillä tämä on jo syöty

2. Kanada - vaahterasiirappi

3. Azerbaidzan - halva

4. Itävalta - viini

5. Iso-Britannia - hillot

6. Unkari - savupaprika

7. Belgia - suklaat

8. Italia - risottoriisi

9. Singapore - popcorn tai sweet & sour kastike

10. Malesia - popcorn tai sweet & sour kastike

11. Japani - sushiaineet

12. Yhdysvallat - dippi

13. Meksiko- tortillaletut

14. Brasilia- kahvi

15. Abu Dhabi - vesi

Suurin osa oli melko helppoja tai helposti selvitettävissä, mutta popcorn tuottaa nyt vähän päänvaivaa. Syödäänkö Malesiassa tai Singaporessa sitä erityisen paljon, aasialainen kastike kun käy kumpaankin. Vai menikö joku muu nyt pahasti väärin. Onneksi meillä on koko kesä aikaa pohtia tätä!

Toisesta paketista löytyi Kanadan kisaa varten vaahterasiirappia ja kanadalaista kuohuviiniä, mikä oli kuulemma Alkon ainut kanadalainen tuote. Näitä päästään maistelemaan jo parin viikon päästä!