Kanadalainen poutine

Viime vuonna perehdyin kanadalaisiin vaihtoehtoihin jo sen verran perusteellisesti, että tämän listan pariin oli helppo palata. Uutena opin, että erittäin amerikkalaisena pitämäni mac and cheese onkin Kanadassa niin suosittua, että sitä kutsutaan Kanadan kansallisruoaksi. Olisin mielelläni tehnyt tänään mac and cheesea, mutta kanadalaiset syövät nimenomaan kaupan valmista (tai siis sitä oranssista pulverista valmistettavaa) versiota. Näitä valmispakkauksia näkee Suomessakin välillä kaupoissa, mutta ei tällä kertaa meidän lähikaupassamme.

Päädyimme uusintaan viime vuodelta eli annokseen nimeltään poutine. Täydellinen resepti löytyy täältä. Tänä vuonna oikaisimme sen verran, että ranskalaiset on ostettu valmiina. Lyhykäisyydessään annos sisältää ranskanperunoita, juustoa ja ruskeaa kastiketta eli gravya. Kyseinen annos on suosittu erityisesti Quebecin alueella.

Nopea poutine

pakasteranskalaisia

mozzarellaa

valmista ruskeaa kastiketta tai

3 rkl maissitärkkelystä

2 rkl vettä

5 rkl voita

0,5 dl vehnäjauhoja

8 dl liha- tai kanalientä

pippuria maun mukaan

1 tl ketsuppia

loraus soijaa

tarvittaessa suolaa

Paista ranskalaiset uunissa pakkauksen ohjeen mukaan. 

Valmista kastike: sekoita maissitärkkelys ja vesi, sulata voi pannulla ja lisää joukkoon vehnäjauhot. Ruskista vehnäjauhoja kunnes ne muuttuvat kullan ruskeiksi. Lisää joukkoon lihaliemi ja kiehauta. Lisää veteen sekoitettu maissitärkkelys ohuena nauhana kiehuvaan kastikkeeseen. Keitä kastiketta muutaman minuutin ajan ja lisää joukkoon mausteet, maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Asettele ranskalaiset ja (huoneenlämpöiset) mozzarellat lautaselle ja kaada päälle kuumaa kastiketta. Tarjoile heti.

Kanadadalaiseen tunnelmaan virittäydyimme jo lauantaiaamuna, jolloin herkuttelimme pannukakuilla ja vaahterasiirapilla. Lisukkeena oli tietenkin vaahterasiirapilla glaseerattua pekonia, nam!

Pekingin ankan tarina

Pekingin ankan valmistus oli pitkä prosessi, mutta siitä raportoiminen se vasta pitkä prosessi olikin. Tässä nyt lopulta kertomus ankan vaiheista.

Päivä 1

Jääkaapissa sulanut ankka ripustettiin ulos (terassille, naapurien katseilta piiloon) roikkumaan, hieman se hassulta näytti pyykkitelineessä keinuessaan. Pekingin ankkaa ei siis kannata valmistaa kesähelteillä ellei sitä mahdu riiputtamaan jääkaapissa. Jonkin ohjeen mukaan riiputuslämpötilan tulisi olla alle viisitoista astetta ja paras paikka olisi tuulinen jotta nahka kuivuu kunnolla.

Iloinen yllätys oli, että vaikka ankalla tosiaan oli sisuskalut ja jopa kaula mukanaan, olivat ne siististi omassa pussissaan. Siinä kohtaa pääsimme tällä keraa helpolla.

Päivä 2

Ankan nahka irroitetaan lihasta puhaltamalla sen alle pillillä, tämän jälkeen se kaltataan kiehuvalla vedellä (jolloin nahka kutistuu). Lopuksi ankka valellaan mausteliemellä ja laitetaan takaisin ulos riippumaan.

Päivä 3 - 4

Kun ankka on riippunut tarpeeksi kauan asetetaan se tyhjän tölkin päälle (tölkissä oli kuivaa riisiä painona, jotta se pysyy pystyssä). Ja paistetaan uunissa ensin 180 asteessa noin puoli tuntia ja sitten 120 astessa vielä n. 50 minuuttia tai kunnes ankka on kypsä. Lopuksi paistoimme ankkaa vielä muutaman minuutin grillivastuksen alla, jotta nahka rapeutui kunnolla.

Ankka ensimmäisenä päivänä ja riiputuksen jälkeen

Valmiina uuniin

Pekingin ankka tarjoillaan kurkkusuikaleiden, kevätsipulin ja hoisin kastikkeen kera, pieniin lettuihin käärittynä.

Apua ja inspiraatiota saimme näistä lähteistä:
https://www.seriouseats.com/2010/09/the-food-lab-how-to-make-peking-duck-at-home.html
https://www.chinasichuanfood.com/homemade-peking-duck/
https://www.seriouseats.com/recipes/2010/09/peking-duck-mandarin-pancakes-plum-sauce-recipe.html