Pekingin ankka

Eli Běijīng kǎo yā, joka on muuten yksi niistä harvoista sanoista jonka muistan useamman vuoden kiinan opiskelun jäljiltä! Tarvitseeko siis edes perustella tätä valintaa tämän enempää.

Olen haaveillut Pekingin ankan kokeilemisesta jo parina viime vuonna, mutta se ei ole se helpoin tai nopein kiinalainen ruoka. Kiinan kisa tulee aamulla, mikä asettaa myös omat rajoitteensa. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä samalle linjalle kuin viime vuonna eli jotain helppoa ja nopeaa, joka maistuu aamusta eli kevätkääryleitä tai friteerattuja banaaneja. Perehdyin kuitenkin huvin vuoksi Pekingin ankan valmistukseen jälleen kerran ja totesin että senhän voi hyvin syödä jo lauantana, mutta koska kyseessä on kokonainen lintu, jää siitä varmasti jotain rääpittävää vielä aamiaiseksikin. Täydellistä!

Pekingin ankka kypsennetään kokonaisena ja kypsennystä edeltää useat vaiheet riiputuksesta kalttaukseen. Ankka tarjoillaan ohuiden lettujen, kurkkuviipaleiden, kevätsipulin ja hoisin kastikkeen kera.

Pekingin ankka on suosittu kiinalainen ruoka, jota on valmistettu jo vuosisatojen ajan. Se ei kuitenkaan ole ihan se sterotyyppisin valinta (ehkä juuri monimutkaisuutensa vuoksi) kuten friteerattu banaani olisi ollut. Perinteisesti ankka kypsennetään roikutamalla sitä erityisesti siihen suunnitellussa uunissa. Kun ankka kypsennetään pystyasennossa, valuu rasva pois ja tuloksena on rapeaakin rapeampi nahka. Suuressa osassa Pekingin ankan syömistä on myös sen tarjoilu, ravintolassa kokki leikkaa ankan pöydässä ja rippeet valmistetaan lopuksi haluamallasi tavalla esimerkiksi keitoksi.

Välillä Euroopassa tarjoillaan Pekingin ankan nimellä ruokalajia crispy aromatic duck. Kyseinen ruokalaji eroaa Pekingin ankasta hieman valmistustavoiltaan (eli sen valmistus on yksinkertaisempaa). Crispy aromatic duck valmistetaan höyryttämällä marinoitu ankka ja uppopaistamalla se tämän jälkeen. Tämän ruokalajin juuret ovat Isossa-Britanniassa eli se on yhtä paljon kiinalaista kuin Tikka Masala on intialaista.

Onneksi aloitimme suunnittelun tällä kertaa jo heti maanantaina, sillä kyseisen linnun löytäminen osoittautui haastavaksi. Löytyi kalkkunoita, viiriäisiä ja jopa heinäsorsa, mutta ankkaa piti metsästää lopulta neljästä kaupasta. Kun valmistusaikaan lasketaan mukaan sulatus, parin päivän riiputus ja paistaminen, emme siis olleet liikkeellä yhtään liian aikaisin. Toisaalta ainakin yksi lukemistani resepteistä alkoi sanoin "teurasta ankka", säästyimme siis siltä vaiheelta.

Tokihan Pekingin ankan valmistukseenkin löytyy monia helppo- tai nopea- etuliitteellä varustettuja reseptejä, mutta nyt olisi tarkoitus kokeilla sen valmistusta ilman oikopolkuja. No varmasti meidänkin on jossain oikaistava, sillä vaikka sopivan tuulinen riiputuspaikka voisikin löytyä esim. taloyhtiön pyykkitelineeltä, en ole valmis menemään näin pitkälle. Myöskin uuni on se mikä meidän keittiöstämme löytyy, eikä muuksi muutu. Ilmeisesti löytämämme ankka on kuitenkin sattumalta oikeaa rotua ja myytiin sisuskaluineen kaikkineen, siinä mukava pikku projekti mihin en ajatellut osallistua.

Ankan tarina jatkuu lähipäivinä.

Bahrainin GP

Bahrainin kisaan lautaselle päätyi samboosa-pasteijoita, hummusta ja flatbreadia sekä juomaksi sharbat zaffronia. Tekeillä oli myös falafeleja, jotka syystä tai toisesta epäonnistuivat erittäin pahasti. Koristeeksi oli vielä ostettu taateleitakin, jotka ovat hyvin yleinen ruoka Bahrainissa. Falafelkaaoksesta johtuen nekin kuitenkin unohtuivat jääkaappiin.

Olen aina ennen tehnyt falafelit uunissa, mutta nyt käytin reseptiä jossa ne uppopaistettiin. Jostain syystä falafel-massa ei pysynyt ollenkaan kasassa paistovaiheessa, vaan pallot katosivat öljyyn täysin ja lopputuloksena oli vain murua. Erittäin kummallista, ei siis pitäisi ikinä kokeilla uutta reseptiä jos on onnistunut jollain toisella jo. 

Bahrainilaiset maut ovat hyvin voimakkaita ja suomalaiseen makuun aika vieraita. Etenkin sahrami-ruusuvesijuoma oli makuelämyksenä ihan uusi. Pohdimmekin, että on tavallaan omituista että niin kuumassa maassa kuin Bahrain makumailma on niinkin "tunkkainen". Kaikki oli kuitenkin oikein hyvää, FAILafeleja lukuun ottamatta (heh heh oli pakko).

Itse kisahan oli ainakin suomalaisittain kamala pettymys, onneksi ruoka toi vähän lohtua kotisohvalle.

Viikon päästä maistellaankin sitten jo kiinalaista ruokaa ja aamutuimaan tietenkin.

Sharbat Zaffron -juoma

3 dl vettä

4 dl sokeria

0,5 dl ruusuvettä

1/4 tl sahramia

1 rkl kiehuvaa vettä

Sekoita sahrami ja kiehuva vesi. Anna maustua noin 15 minuuttia ja lisää ruusuvesi.

Sekoita vesi ja sokeri ja kuumenna miedolla lämmöllä kunnes sokeri on liuennut. Lisää sahrami-ruusuvesiseos (voit siivilöidä sahramin pois tässä vaiheessa jos haluat) ja kiehauta.

Jäähdytä juoma ja tarjoa jäiden kera. Tällaisenaan juoma on hyvin vahvan makuista, sitä voi laimentaa vedellä sopivaksi.

Nopea flatbread

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl kuivakiivaa

1 tl suolaa

1,25 dl lämmintä vettä

1,5 rkl öljyä

Sekoita jauhot, hiiva ja suola. Lisää joukkoon vesi ja öljy. Sekoita/vaivaa noin minuutin ajan. Anna taikinan levätä n. 10 minuuttia jauhoitetulla alustalla (taikina on tahmaista). 

Jaa taikina neljään osaan ja muotoile niistä ohuita leipäsiä (taikina on edelleen tahmaista joten käytä muotoilun apuna jauhoja). Paista kuumalla pannulla ilman rasvaa noin minuutti per puoli.

Samboosa kolmiot

400 g paistettua jauhelihaa

1 sipuli silpittuna ja kuulotettuna

1 ruukku tuoretta korianteria

1 valkosipulin kynsi

2 vihreää chiliä

suolaa

1 rkl bezar mausteseosta (ohje lopussa)

1 rkl kurkumaa

1/2 tl kanelia

1/2 tl kardemummaa

filotaikinaa

öljyä

Bezar mausteseos:

2 rkl kuminan siemeniä

2 rkl fenkolin siemeniä

2 rkl korianterin siemeniä 

1 rkl kokonaisia mustapippureita

1 rkl kurkumaa

4 kuivattua chiliä 

ripaus kanelia

Paahda mausteita pannulla kunnes ne ruskistuvat vähän, jauha morttelissa tasaiseksi.

Täyte:

Ruskista jauheliha ja sipuli täytettä varten ja anna niiden jäähtyä hetki. Sekoita kaikki täytteen ainekset.

Leikkaa filotaikinasta n. 4 cm levyisiä pitkiä suikaleita, laita toiseen päähän n. 2 tl täytettä ja taittele kolmoiksi. Käytä "liimaamiseen" kananmunaa.

Uppopaista samboosat 185 asteisessa öljyssä kullanruskeiksi.

Bahrainilainen ruoka

Aina vain vaikeampaa!

Bahrain ja myös muut Arabimaat ovat joka vuosi ne vaikeimmat. Yhdellä maalla ei tunnu olevan omaa ruokakulttuuria vaan samasta ruoasta on monia versioita. Olemmekin jo sattumalta päätyneet tekemään samaa ruokaa sekä Bahrainin että Abu Dhabin kisoihin. Ja kun nyt taas aloin perehtyä bahrainilaiseen ruokaan, törmäsin useaan otteeseen mietteeseen, eikös tuota jo tehty Azerbaijanin kisaan tai olen aina luullut että se ja tuo on turkkilaista tai intialaista jne.

Liha, kala ja maustettu riisi tuntuu olevan arabilaisen ruoan ydin. Niistä olemme tehneet jo monen monta erilaista versiota. Yleensä se mikä erottaa vaikkapa bahrainilaisen version intialaisesta on jokin tietty mauste, mikä tarkoittaa että meidän versiot on aina samanlaisia. Sunnuntai alkoi taas maustekaapin tuntkimisella ja pohdinnoilla mistäs me nyt saataisiin niitä kuivattuja limejä tai ruusuvettä. 

Googletuksen tuloksena tunnetuimpia bahrainilaisia ruokia on:

Machboos: kanaa, lammasta tai kalaa ja riisiä. Meidän versiomme viime kaudelta löytyy täältä.

Balaleet: Usein aamupalaksi syötävä ruokalaji, jossa on makeita riisinuudeleita munakkaan alla.

Samboosa: kolmion muotoinen friteerattu leivonnainen, joka voidaan täyttää lihalla, kalalla tai kasviksilla. Vastaa intialaista samosaa.

Falafel, hummus ja pitaleipä: meilläpäin jo tutumpia herkkuja, joita syödään koko arabialueella. Maustaminen ja kikherneet ovat pääosassa.

Shawarma: lammasta tai kanaa grillattuna pyörivässä vartaassa.

Katsotaan mitä kaupasta tänään löytyy!