Kanadalaiset pannukakut

Tämä resepti tulee aikamoisella viiveellä, mutta koska virallinen Kanadan GP:n annos ei sisältänyt sitä kuuluisaa vaahterasiirappia, niin pitäähän senkin käyttö vielä esitellä. Eli aamiaiseksi ennen kisaa söimme pannukakkuja sekä vaahterasiirappipekonia. Kanadan kuuluisimmat ruoat ovat siis vaahterasiirappi ja pekoni. Kanadalaista pekonia meillä ei tietenkään ollut saatavilla, vaan jouduimme tyytymään siihen mitä kaupasta sai. Kanadalainen pekoni on valmistettu fileestä ja on siis erilaisuutensa vuoksi kuuluisaa, pekonia tuskin on keksitty Kanadassa.

Pekoni on valmistettu uunissa, kuten yleensäkin valmistamme pekonin. Pekonit asetellaan pellille vierekkäin ja laitetaan kylmään uuniin ja uuni päälle 175:n asteeseen. Kun pekonit alkaa kypsyä suditaan niihin vaahterasiirappia pullasudilla. Kypsennystä jatketaan kunnes pekonit ovat rapsakoita, sitten ne nostetaan talouspaperin päälle valumaan. Niin oudolta kuin tämä yhdistelmä kuulostaakin, niin nämä pekonit olivat oikeasti ihan super herkullisia.

Kanadalaiset pannukakut

Eroavatko kanadalaiset pannukakut jotenkin amerikkalaisista? No kyllä ne eroavat! Tai näin ainakin internet minulle uskotteli. Suurin ero on koostumuksessa, kanadalaisella reseptillä valmistetuista pannukakuista tuli paljon höttöisempiä kuin amerikkalaisista. Ne myös lässähtivät helposti paistovaiheessa. Taikinan tekeminen oli asteen työläämpää sillä siinä missä amerikkalaisiin pannukakkuihin aineet vain sekoitetaan, piti tässä munan valkuaiset vaahdottaa (siitä se höttöinen koostumus on siis peräisin).

3 munaa

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl leivinjauhetta

2 rkl sokeria

2,5 dl maitoa

Erottele munan valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe kulhoon, sekoita joukkoon sokeri, keltuaiset ja maito. Vatkaa tasaiseksi.

Kääntele valkuaisvaahto varovasti joukkoon. 

Sulata pannulla nokare voita ja kaada kauhalla taiknasta pannukakkuja pannulle. Käännä kun pannukakut alkavat hyytyä ylöspäin olevalta puolelta. Jos pannukakun käänsi liian aikaisin, tuntui se lässähtävä helposti. Varo, ettei pannu kuumene liikaa.

Tarjoile pannukakut vaahterasiirapin kanssa.

Azerbaidžanin GP

Azerbaidžanin GP:n ajoittuminen Juhannukselle sotki kuvioita sen verran, että taustatyö jäi hyvin lyhyeksi. Viime vuonna tähänkin ruokakulttuuriin oli toki perehdytty vähän eli ihan tyhjästä ei tarvinnut aloittaa. Ruoat olivatkin hyvin samankaltaiset kuin edellisvuotiset.

Azerbaidžanilainen ruoka on hyvin samantyyppistä kuin iranilainen ja turkkilainen ruoka. Ruoanlaitossa käytetään paljon tuoreita kasviksia ja yrttejä, myös riisi- ja jauhopohjaiset ruoat ovat yleisiä. Yksi tunnetuimmista  azerbaidžanilaisita ruoista on "plov" eli sahramiriisi/riisipilahvi, josta on useita kymmeniä eri variaatioita. Pilahvin lisukkeena syödään usein erilaisia lihavartaita. Myös kuivattuja hedelmiä käytetään paljon ruoissa. Hyvin yleinen jälkiruoka on halva.

Viime vuoden kisaan teimme plovia ja vartaita lampaanjauhelihasta. Tällä kertaa valitsimme hyvin pitkälti samat ruoat, mutta vain eri variaatiot niistä. Grillasimme lampaanlihaa vartaissa ja plovin sekaan tuli kuivattuja hedelmiä.

Sirin plov

Makea riisipilahvi eli shirin plov on yksi plovin yleisimmistä muunnelmista ja sen uskotaan olevan kotoisin Bakun alueelta. Shirin plovia voidaan tarjoilla sellaisenaan tai lihan lisukkeena. Pilahvit ovat tulleet Azerbaidžaniin Iranista ja Intiasta. Ne kuuluvat Azerbaidžanissa kaikille juhla-aterioille. Riisi ei ole koskaan tahmaista, vaan aina ihanan irtonaista. Sahrami on tärkeässä osassa ja riisi on kauniin kaksiväristä. Tälläista kaksiväristä riisiä näkee välillä intialaisissa ravintoloissa.

Basmatiriisi esikeitetään ensin ja sen jälkeen se höyrytetään qazmaq pohjan päällä. Qazmaq voidaan valmistaa useammalla eri tavalla, se voi olla perunaviipaleita, ohut leipätaikina tai munakasta muistuttava seos. Riisin liotus ja huuhtelu on tässä ruokalajissa erittäin suuressa roolissa, ilman sitä riisistä tulee helposti tahmeaa. Myön riisin keittoajan kanssa pitää olla tarkkana, kuten kuvasta näkyy meidän riisimme ei ole kovin irtonaista...

Oma reseptini on muokattu täältä ja täältä

5 dl basmatiriisiä

kourallinen rusinoita

muutama kuivattu aprikoosi ja taateli (halutessasi muita kuivattuja hedelmiä luumuja jne.)

vettä

suolaa

sahramia

voita

quazmaq kuoreen

1 muna

4 rkl esikeitettyä riisiä

2 rkl jogurttia

tilkka sahramivettä

Huuhtele riisit huolellisesti ja keitä suolatussa vedessä kunnes ne alkavat kypsyä (n. 5 min) eli riisi on ulkoa pehmeä, mutta keskeltä vielä kova. Tämä kävi yllättävän nopeasti ja meidän riisimme olikin vähän ylikypsää. Jos riisiä keittää tässä kohtaa liian pitkään, on lopputulos tahmainen. Valuta vesi riiseistä.

Liota sahrami kupilliseen kuumaa vettä. Kaada kuivattujen hedelmien päälle kiehuvaa vettä ja liota muutama minuutti. Paista kuivattuja hedelmiä muutama minuutti voissa pannulla. Sekoita hedelmät riisin sekaan.

Valmista quazmaq kuori: sekoita muna, riisi ja jogurtti, lisää joukkoon tilkka sahramivettä. Sulata pataan nokare voita ja kaada seos pannulle munakkaan tapaan ja anna kypsyä hetki.

Quazmaq taikina

Quazmaq kuori

Lusikoi puolet riisi-hedelmäseoksesta kuoren päälle ja kaada puolet sahramivedestä sekaan. Lusikoi loput riisistä pannulle ja kaada loput vedestä päälle. Laita riisin päälle voinokareita ja tee siihen "reikiä" esim. kauhan varrella. Peitä padan kansi sisäpuolelta puhtaalla pyyhkeellä (pyyhe imee ylimääräisen höyryn) ja laita kansi paikalleen. Kypsennä noin puoli tuntia.

Riisi on kaksiväristä

Kansi peitetään liinalla

Azerbaidzanissa syödään paljon halvaa ja sainkin sitä paketillisen tähän tarkoitukseen syntymäpäivänäni. Täytyy myöntää, että halva ei ollut meille kovin tuttua entuudestaan. Yritin googlettaa miten se pitäisi syödä, mutta tuloksena oli vain reseptejä halvan valmistukseen. Lopulta siis vain pilkoimme halvan ja pistelimme suuhun sellaisenaan, tämä ilmeisesti olikin se oikea tapa nauttia kyseinen tuote.

Kanadan GP

Varusteita Kanadan GP:tä varten löytyi kaapista jo etukäteen ja hyödynsimmekin niitä pitkin viikonloppua. Lauantaina söimme vaahterasiirapilla glaseerattua lohta ja joimme lahjaksi saamani kanadalaisen kuohuviinin. Sunnuntain aloitimme pannukakuilla ja tietenkin vaahterasiirapilla, olihan siihen kylkeen sitten vielä kokeiltava sitä vaahterasiirappipekoniakin! Palaan näiden ruokien resepteihin ja kuviin myöhemmin, nyt itse kisapöperön pariin.

Valitsimme kanadalaisten ruokien listalta poutine-nimisen annoksen. Kyseessä oli melkoinen mättöannos, ilmeisesti kanadalaisten vastine meidän makkispekkiksille. Juuri sopiva ruoka iltakisaan. Annos on peräisin Quebecin alueelta ja sisältää siis ranskanperunoita, juustoa ja ruskean kastikkeen tapaista kastiketta eli gravya.

Kuulostaa siis melko yksinkertaiselta, vain kolme komponenttia. Helpoimmalla olisi tietenkin päässyt, jos olisi käyttänyt pakasteranskalaisia ja valmiskastiketta. Me teimme kuitenkin molemmat itse. Haastavin osuus oli siis juusto, resepteissä mainittiin "fresh cheese curds" ja tämän suomentaminen osoittautui aikalailla mahdottomaksi, sillä se voi tarkoittaa montaa asiaa. Ilmeisesti tässä yhteydessä kyseessä on jonkinlainen tuore, kotijuustoa muistuttava narskuva juusto. Epätoivo meinasi iskeä siinä vaiheessa kun luin lauseen: jos paikalliselta juustokauppiaaltasi ei saa tuoreita cheese curdseja, täytyy ne tehdä itse. Lopulta kuitenkin löysin reseptin jossa oli mainittu, että lähin vastine on mozzarella. Huh! Annoksen kannalta on kuitenkin tärkeää, että ei käytä juustoraastetta joka sulaa nopeasti vaan juuston pitää narskua. Jäinkin miettimään olisiko leipäjuusto voinut sopia tähän tarkoitukseen.

En ole ennen syönyt kyseistä ruokalajia, joten en osaa sanoa vastasiko meidän versiomme alkuperäistä. Herkullista se oli joka tapauksessa, jopa jotenkin syntistä, kaunis annos ei missään nimessä ollut. Tässähän voisi olla jo ihan tarpeeksi hyvä syy matkustaa joskus Kanadaan. Niin hyvää kuin ruoka olikin, niin tuskin valmistamme sitä toiste. Tämä juuri onkin parasta formularuoassa!

Apua ja inspiraatiota poutineen löytyy täältä ja täältä.

Poutine

Ranskalaiset:
rosamunda perunoita
n. 1 l öljyä

Kastike:
3 rkl maissitärkkelystä
2 rkl vettä
5 rkl voita
0,5 dl vehnäjauhoja
8 dl lihalientä
pippuria maun mukaan
1 tl ketsuppia
loraus soijaa
tarvittaessa suolaa

Mozzarellahelmiä tai mozzarella pallo revittynä

Pilko (ja halutessasi kuori) perunat hyvissä ajoin ja laita kylmään veteen likoamaan. Mitä kauemmin perunat ehtivät liota sen parempi, näin niistä irtoaa ylimääräinen tärkkelys ja lopputulos on rapeampi.

Aloita kastikkeen valmistus liuottamalla maissitärkkelys veteen. Sulata voi paistinpannulla ja lisää siihen vehnäjauhot, ruskista kunnes jauhot ovat kullanruskeita.

Lisää joukkoon lihaliemi ja kiehauta. Voit käyttää myös puolet ja puolet liha- ja kanalientä, meillä oli käytössä vasikanliemi. Käyttämäsi liemi vaikuttaa kastikkeen suolaisuuteen merkittävästi.

Lisää kiehuvaan kastikkeeseen veteen sekoitettu maissitärkkelys ohuena nauhana kokoajan sekoittaen. Anna kastikkeen kiehua välillä sekoitellen muutama minuutti ja lisää mausteet. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Kuivaa liotetut perunat mahdollisimman hyvin taputtelemalla talouspaperilla. Kuumenna öljy isossa padassa noin 180 asteiseksi. Muista pitää kansi, sammutuspeite, hätänumero ja muut tarvittavat käden ulottuvilla.

Laita perunat pienissä erissä posrisemaan kuumaan öljyyn. Kypsennä perunoita ensimmäisellä kerralla noin 5 minuuttia, kunnes perunat alkavat kypsyä mutta eivät vielä ruskistua. Nosta ranskalaiset reikäkauhalla talouspaperille valumaan.

Nosta öljyn lämpötila noin 200 asteeseen. Lämpötilat ovat suuntaa antavia, sillä kotioloissa tarkan lämpötilan saavuttaminen ja ylläpitäminen ilman rasvakeitintä on haastavaa. Palauta perunat öljyyn ja jatka kypsennystä kunnes ne ruskistuvat ja ovat rapeita, tähän menee yllättävän kauan. Valuta ylimääräinen rasva ranskalaisista talouspaperilla ja ripauta päälle suolaa.

Kokoa annos: asettele ranskalaiset ja mozzarellapalat lautaselle ja kaada päälle kuumaa kastiketta. Mozzarella kannattaa ottaa hetkeksi huoneenlämpöön ennen tarjoilua, kastike ei jaksa lämmittää ihan jääkaappikylmää juustoa. Tarjoile heti, kastike jäähtyy nopeasti.

Kanadalainen ruoka

Vaahterasiirappia! Sitä meillä on jo litratolkulla!

Tietämykseni kanadalaisesta ruoasta tai Kanadasta ylipäätään on melko rajallinen: jääkiekko, vaahteranlehti, vaahterasiirappi ja kaikki mitä olen "oppinut" How I Met Your Mother tv-sarjasta (tähän suhtaudun vähän varauksella).

Tutkimusmatkani kanadalaisen keittiön saloihin alkaa tosiaan vaahterasiirapilla ja pekonilla, niitä voisi ilmeisesti jopa yhdistää! Näin ylpeitä kanadalaiset siis ovat kansallisherkuistaan. Mikä sitten tekee ruoasta kanadalaista? Yhden perustelun mukaan sen pitää olla keksitty Kanadassa. Kanada on suuri ja monikulttuurinen maa ja alueelliset vaihtelut ruokapöydässä ovat sen vuoksi suuria, vaikutteita on saatu niin englantilaisesta kuin skotlantilaisesta ja ranskalaisestakin keittiöstä. Ja koska kyseessä on Yhdysvaltojen naapurimaa, näkyy sieltä tulevat vaikutteet myös ruokapöydässä. Alueelliset vaihtelut näkyvät myös raaka-aineissa, rannikolla syödään enemmän kalaa jne. Vaikuttaisi siltä, että kanadalaista ruokaa on hyvin vaikea määritellä muutamalla sanalla tai lauseella, harvassa ovat ne ruoat, joita syötäisiin maan joka kolkassa.

Listauksia kanadalaisten kansallisannoksista löytyy kuitenkin monia. Tässä muutama vaihtoehto:

• Kanadalainen pekoni: valmistetaan fileestä ja on siis vähärasvaisempaa kuin "tavallinen" pekoni
• Butter tarts: makea piiras, jossa on rapea taikinakuori ja pehmeä sokerista, munasta ja voista valmistettu karamellimainen täyte. Ilmeisesti rusinoiden kuulumisesta tähän piirakkaan käydään kiivaita väittelyitä
• Poutine: ranskanperunoita ruskean kastikkeen ja juuston kera
• Nanaimo bars: suklaapatukka, jossa on keksipohjan päällä voikreemiä ja sulatettua suklaata
• Tourtière: jauhelihatäytteinen piirakka, jota syödään erityisesti Quebecin alueella
• Ketsuppi: erityisesti ketsupin makuiset perunalastut
• Vaahterasiirappi: käytetään sokerin tapaan ruoanlaitossa ja leivonnassa, jopa kahvissa ja teessä.